KOLMAS SIVU
Karjalaisten käräjäpirtti. Ennu istuu kunniaistuimella. Hänen edessään on pöytä. Oikeaan hänestä istuu suurikasvuinen Lyytikkälä valkeine partoineen, joka ulettuu alas aina suolivyölle.
Esiripun noustessa on käräjäpirtti täynnä meluavaa väkeä; puukkoja ja kirveitä näkyy kaikkialla. Hurjaa rähinää.
ENNU lyö täydessä vihan vimmassa kepillään ja käräjänuijalla pöytään; huutaa tavan takaa: Vaiti! hiljaa! päällikkö puhuu.
(Kun tappelua yhä vaan jatkuu, hyppää hän ylös tuoliltaan
täydessä raivossa ja asettuu sen viereen. Ylikuuluvasti):
Karjalaiset, minä kieltäydyn olemasta päällikkönänne, ja se tuottaa teille häpeää.
(Tappelu herkenee ja melu hiljenee.)
Mitä tämä on? Tällaista ei ole vielä miesmuistiin tapahtunut. Pois veitset ja paikalla kirveet seinälle! Tänään tuomitsen käräjät sadan lampaan sakkoon. Metsolan Netto on tavattu varastamassa sikaa Turtolan sikoläätistä. Käräjät ovat senvuoksi tuominneet hänen maksamaan sakkoa kymmenen lammasta, ja tämän sakon tulee hänen maksaa — —
MUUAN KARJALAINEN huutaa: Sitä sakkoa ei Netto koskaan maksa.
ENNU lyö tulisesti nuijan pöytään. Laki sanoo: joka keskeyttää päällikköä käyvillä käräjillä, sakotetaan kahdellatoista lampaalla. Sakko nostetaan aikaisin huomisaamuna. (Karjalainen istautuu joltisenkin nolona.) Jokaisella käräjämiehellä on vapaa sananvalta. On luvatonta, erittäinkin käräjillä, että tapellaan siitä, kuinka on äänestetty, ja sellaista ei vasta saa tapahtua. — Käräjäin päätökset ovat jo sauvaan merkityt ja niitä en muuta, vaikka teurastaisitte toinen toisenne siinä minun edessäni. — Netto sakotetaan ja minä nostan sakon.
Mutta ryhtykäämme toiseen kysymykseen. Viime aikoina on paljon puhuttu uudesta sotaretkestä hämäläisiä vastaan. Onko kellään tästä asiasta jotain sanottavaa?
Kaikki näyttävät huvitetuilta.
ENSIMÄINEN KARJALAINEN. Mitä siitä sen enempää; me otamme matkaan viisisataa miestä ja tapamme ne kaikki.
TOINEN KARJALAINEN. Puolet menevät kylän ympäri ja hyökkäävät pohjoisesta päin; me muut tulemme etelästä; kun kylä sitten on saarrettu, on se asia pian lopussa.
KOLMAS KARJALAINEN. Minä olen kuullut, että Tuukka on jättänyt jälkeensä pojan, joka kuuluu olevan suuri ja väkevä. Se on surmattava.
USEAT ÄÄNET. Niin, poika on tapettava.
NELJÄS KARJALAINEN. Ja Irjan tuomme kotiin.
VIIDES KARJALAINEN. Kerrotaan, että hämäläiset varustelevat hyökkäystä tänne ja sitten aikovat vetäytyä länteenpäin heimonsa luo.
Tyytymättömyyden huutoja.
KUUDES KARJALAINEN. Parasta on kiirehtiä, meillä on viiden päivän perästä kuuton yö, silloin sopii se mainiosti.
SEITSEMÄS KARJALAINEN hurjasti. Poltettaman pitää heidän käräjäpaikkansa ja pyhät lehtonsa ja rantansa kärvennettämän, niin että Pähkän puoli kaikkina aikoina todistaa karjalaisten kostoa.
ENNU toistaen harvakseen. Käräjät ovat niinmuodoin päättäneet, että viiden päivän perästä, kuunvaihdoksen aikana, tehdään sotaretki hämäläisiä vastaan. Me hyökkäämme vähintäin viidensadan miehen väkisinä, heidän kylänsä poltetaan, ja kaikki, joilla on henki, tapetaan; myöskin Tuukan perillinen. Heidän käräjäkenttänsä ja pyhät lehtonsa poltetaan, rannat kärvennetään ja Irja tuodaan kotiin. Onko se käräjäin mielipide.
HUUTOJA KAIKKIALTA. On, on, on!
ENNU ottaa esiin kirjosauvan, merkitäkseen käräjäin päätöksen, mutta asettaa sen hitaasti takaisin pöydälle, kun ovi avataan ja Tuukan poika suuren seurueen kanssa ja täydessä päällikkövarustuksissaan astuu sisään. Hämäläisjoukkue järjestyy oven luokse ja Tuukan poika astuu keskelle käräjäpirttiä tyynenä ja levollisena. Äänekästä nurinaa karjalaisten joukosta.
TUUKAN POIKA. Olen Tuukan poika, hämäläisten päällikkö; isäni oli väkevä Tuukka ja äitini Hangan Irja. Tulen maastani ja tarjoan rauhaa ja sovintoa. Jättäkäämme nämä veriset taistelut. Meidän syöntimaamme ovat kaukana toisistaan houkutellakseen. Mitä auttavat meitä nämä ainaiset tappelut.
MUUAN KARJALAINEN huutaa. Ei, rauhaa et koskaan saa, sotaa siksi kuin olette hävitetyt maanpäältä.
TOINEN KARJALAINEN. Ukko on luonut hämäläiset ja karjalaiset vihollisiksi. He eivät voi koskaan tehdä liittoa.
ENNU lyö voimakkaasti nuijan pöytään. Vaiti siellä!
TUUKAN POIKA jatkaa. Verikostot ovat meille hämäläisille yhtä pyhät kuin teillekin karjalaiset. Lauson Usu on surmannut isäni — —
MUUAN KARJALAINEN. Se oli oikein.
ENNU lyö sauvaa pöytään. Vaikene, Pasko!
TUUKAN POIKA. Senvuoksi tulisikin minun surmata koko hänen sukunsa, mutta jätänkin koston Tapiolle. (Viittaa seurueeseen päin.) Kukka, tule tänne! (Lauson Kukka hiipii pelokkaasti hänen luoksensa.) Tässä näette Lauson Usun tyttären; häntä pyydän teiltä emännäksi Tuukkalaan — —
MUUAN HURJA KARJALAINEN. Ei, Usun tytärtä et koskaan saa. Sinut ja joukkosi surmaamme me tänä yönä ja tällä lattialla.
ENNU hyppää ylös. Issa, lakimme sanoo, että muukalaisella on sama oikeus tuoda asiansa esiin käräjillä kuin karjalaisellakin, ja ett'ei kukaan saa häntä keskeyttää. Istu, sinä sakotetaan kymmenellä lampaalla.
Ukko Lyytikkälä, joka koko käräjien ajan on istunut rähinöistä välittämättä, tarkasteli alussa visusti Tuukan poikaa, samalla nähtävästi ajatuksiinsa vaipuen. Hän nousee nyt hitaasti ja luuvalon vaivaamana.
LYYTIKKÄLÄ. Minä, Lyytikkälä, olen tarkasti punninnut, mitä tämä nuori päällikkö on sanonut ja päättänyt, että Usun tytär olkoon hänen, sekä ehdotuksensa rauhasta ja sovinnosta hyväksyttäköön.
Istuu jälleen hitaasti. Pirtissä seuraa täydellinen hiljaisuus.
Vähän myöhemmin alkavat muutamat karjalaiset kuiskia keskenään
ja tehdä liikkeitä.
ENNU nousee ylös ja nilkuttaa sauvansa nojassa Tuukan pojan luo, ottaa häntä kädestä ja puristaa sitä voimakkaasti. Sukulainen! Sinä olet onnistunut voittamaan karjalaisten käräjillä yhtenä niiden pahimpana hetkenä. Huomenna lähetän sinulle kymmenen lammasta alas koskelle, te saatte lähettää niin monta kuin haluatte, uhriksi Ukolle naapurisovun jatkumiseksi.
Nilkuttaa jälleen takaisin tuolilleen.
JÄTTILÄISSUURI HÄMÄLÄINEN astuu äkkiä sisään ja lähestyy Tuukan poikaa. Päällikköni! Sinun ja meidän kaikkien äiti Irja on lähettänyt minut tänne tervehdyksellä: Elkka on kuollut!
Esirippu laskee.