TOINEN SIVU
Suvisydän. Hämäläisten käräjäkenttä. Taustalla karkeatekoinen kunniaistuin. Tuukan poika istuu vähänmatkaa siitä ja veistelee nuolta.
LAUSON KUKKA huutaa metsässä. Pikku Tuukka huhuu!
TUUKAN POIKA. Lauson Kukka hohoo!
LAUSON KUKKA. Onko siellä ketään; saanko tulla sinne?
TUUKAN POIKA. Tule pois vaan.
LAUSON KUKKA (tulee äärettömän iloisena ja riemastuneena, istautuu hänen viereensä. Hiukan märkänä). Tiedätkö, pikku Tuukka, nyt kerron sinulle jotain merkillistä. Tunsin vähän aikaa sitten, ett'en ollut oikein terve, uin Sorsa-vanhuksen luo, joka kaikki tietää, ja hän sanoi: "Tiedätkö Lauson Kukka, että parin kuukauden perästä saat pojan". Eikö siitä tule hirveän hauskaa, pikku Tuukka? Minä vien sen ylös petäjänlatvaan, uin sen kanssa yli järven, ja opetan sitä Suurkoskessa sukeltamaan.
TUUKAN POIKA joka on karannut ylös, seisoo hetkisen ja katsoo eteensä, syleilee sitten häntä tulisesti ja kauvan. Nyt ymmärrän minä. Lauson Kukka tulee Tuukan kukkaseksi ja hämäläisten äidiksi. (Puoliksi itsekseen.) Ensin Irja, sitten hän, se sitoo — rauhaa.
LAUSON KUKKA. En ymmärrä, mitä sinä tarkoitat.
TUUKAN POIKA. Et, sitä et voikaan.
LAUSON KUKKA vähän ajan kuluttua. Kuule Tuukka, kuinka suuri on lapsi, kun se on juuri äsken syntynyt?
TUUKAN POIKA nauraa. Etkö sinä ole nähnyt pikkulapsia Karjalassa, pieni metsäkyyhky?
LAUSON KUKKA suutaan vääristäen. Hyi! Saanko minäkin yhtäpienen lapsen? No, samahan se. Minä kannan sitä ympäri metsiä ja maita, laulelen sille kosken lauluja ja joutsenten tarinoita. Kuule, Tuukka, minä ymmärrän kaikki, mitä ne sanovat.
TUUKAN POIKA. Mutta tästälähin saat pysytellä alhaalla petäjänlatvasta. Nyt menehän hieman sivulle. Olemme pitäneet käräjiä aikaisesta eilisaamusta asti. Kansa meni kotiin syömään, mutta alkaa hämärtyä, meidän täytyy alkaa jälleen. Elä nyt laisinkaan pelkää.
Ottaa palikan ja lyö kolme voimakasta lyöntiä käräjärumpuun. Hämäläisiä alkaa kokoontua. Elkka ja Irja asettuvat vasemmalle puolelle Tuukan poikaa, joka nousee kunniaistuimelle. Hämäläiset tunkeilevat ympärille ja istuvat maahan piiriin jalat ristissä. [Niin tekevät vieläkin karjalaiset syrjäisemmillä seuduilla.]
TUUKAN POIKA. No, Otso, sinä joka olet asian alottanut, mitä sinulla on sanomista?
Muuan nuori hämäläinen on lähestynyt Lauson Kukkaa ja koettaa hyväillä häntä. Tuukan poika huomaa sen, hyppää ylös, tempaa jousensa, joka on ollut pystyssä nojautuneena kunniaistuinta vastaan, jännittää sen ja ärjäsee:
Päästä tyttö, hän on minun!
Irja syöksähtää esiin, näyttää hämmästyneeltä ja katselee
jännityksellä Lauson Kukkaa. Hieman hämminkiä käräjissä.
TUUKAN POIKA istuu, heittää jousen pois. Rauhallisesti: Niin, Otso, mitä sinulla olikaan sanomista?
OTSO. Hm, niin, minä arvelen, että meidän on ottaminen takaisin, mitä olemme kadottaneetkin, hiipiä yöllä johonkin Louhijärven varakkaimmista taloista, ottaa niin paljon karjaa kuin kynsiimme saamme ja sitten vetäytyä Akaan ympäri heimolaisiemme luo länteenpäin.
NUORI HÄMÄLÄINEN. Heillä on yhtä ahdasta siellä. Auran Tuomas piispa munkkineen tungettelee niinkuin novgorodilaiset.
TOINEN NUORI HÄMÄLÄINEN tulisesti. Me emme ota koskaan muuta isänmaata kuin tämä.
YLEINEN HUUTO NUORTEN KESKUUDESTA. Ei, ei, me emme kulkuun!
TUUKAN POIKA. Käräjät ovat siis päättäneet rauhaa ja että pysytään kotona. Minä myöskin olen nyt rauhanmielisempi kuin ennen.
Äänettömyys.
Meillä ei ole siis täällä enempää tekemistä, ell'ei jollain ole jotain erikoista käräjiltä kysyttävää. (Muuan nuori ja vanha hämäläinen astuvat esiin piiristä. Tuukan poika nuoremmalle): No, Orava, mitä sinulla on kerrottavaa?
NUORI HÄMÄLÄINEN. Niin, Utro ja minä löimme aamulla vetoa pieksuparista, tulisiko käräjien päätökseksi sotaako vai rauhaa. Minä voitin ja katsokaa, mitä hän on minulle antanut. Kaksisataa vuotta vanhat pukinnahkaruojut, jotka hänen isoisänsä on tehnyt ja neljätoista läpeä. (Näyttää käräjäväelle parin vanhoja pieksuja.) Katsokaa, vaikka orava voisi lentää sisään tällaisesta lävestä. Pitäisikö minun nyt olla näihin tyytyväisen.
TUUKAN POIKA hymyilee Utrolle. Vai niin. Olette taas riidelleet. Mitä teillä on vastattavaa?
UTRO. Niin, ei ollut ollenkaan puhetta siitä, minkälaisten piti pieksujen olla ja jo eilen ajattelin näitä.
TUUKAN POIKA. No, Orava, kun kerran olet antanut pettää itseäsi, niin saat olla tyytyväinen.
Miehet poistuvat piiristä käräjäväen pilkatessa.
TUUKAN POIKA. Kokoonnumme siis jälleen keväällä kuuden kuukauden perästä, mutta muistakaa: Ei pienintäkään väkivaltaa karjalaisille, sillä sellaisen rankaisen minä ankarasti. Menkää nyt Tuukkalaan. Oluttynnörit seisovat valmiina ja lampaat pihisevät tulella. Toivon teille hauskaa käräjäpäiväiltaa. Tulen itse heti.
Kansa nousee ja hajaantuu. Tuukan poika istuu hetken kunniaistuimellaan, nousee ylös, ottaa Irjaa kädestä ja vie hänet Lauson Kukan luokse.
Äiti, ota valvontaasi ja rakasta minun pientä metsäkukkaani. Hänestä on tuleva päivänpaisteeni Tuukkalassa, niinkuin sinäkin olit isäni.
Molemmat naiset syleilevät toisiansa.
ELKKA nousee ylös ja sanoo tuimasti: Käräjät luullakseni ovat loppuneet ja meidän täytyy nyt kotia Irja, missä olet? (Hän hapuilee käsillään ja kohottaa ne sattumalta polvistuneiden naisten yli.) Karjalan miehet pitää tapettaman, naiset ja lapset hukutettaman, talot poltettaman, kostoa, kostoa!
(Esirippu laskee).