XXVII.
Kymmenen vuorokauden päästä hän erään raikkaan ja pilvisen helmikuun päivän iltapuolella erosi pienokaisistansa Blankenesessa ja matkusti Sannan kanssa Hampuriin. Heitä odottivat Dammthorin asemalla Hassen lähettämät vaunut, ja Klaus Baas ajoi sitten Sannan kanssa Wexstrasselle, sanomaan jäähyväisiä äidilleen. Antje Baas asui vielä entisessä paikassa, mutta oli nyt toisen poikansa, Rikun, vuokralaisena, jolla oli talossa lukkosepän paja.
Antje Baas, joka oli jo vanha ja raihnas ja sairasti rinnanahdistusta, istui paraikaa silmälasit nenällä suuren, vanhan ompelupöytänsä ääressä, laskien pöytälaatikosta, joka muuten pysyi tarkoin lukittuna, miniällensä vuokrarahoja. "Odotahan vähän", hän sanoi Klaus Baasille.
Klaus Baas odotti, kunnes Sanna ja käly poistuivat huoneesta, ja sanoi sitten: "No niin, äiti, nyt minun täytyy matkustaa."
Antje Baas otti lasit nenältään ja sanoi itseään ja poikaansa rohkaistakseen tai tunteen purkausta välttääkseen, pilkallisesti hymyillen: "Tuolla yläkerrassa asuu joku vanha, hupsahtava rouva, hän kävi eilen lastensa luona Wedelissä ja kertoi, että sinne muka kuului selvästi sodan ryske Kiinasta! Ampuivat Cuxhavenissa, ja hän luuli, että se kuului Aasiasta!"
Klaus Baas sanoi: "Toivon pääseväni vuoden päästä takaisin, äiti. Mutta saattaahan käydä, että viivyn kauemmin!"
Antje Baas oikoi laihalla ja vapisevalla kädellään hameensa ryppyjä, ja katseli avuttomasti ympärilleen ja sanoi: "Niin… niinhän se…"
"Voinko auttaa sinua millään tavoin, äiti?"
Antje Baas pudisti päätänsä: "Minulla on hyvä kaikin puolin, Klaus, se vaan, etten enää tahdo oikein tareta. En tiedä, mikä siinä lie. Ehkä on vika peitossakin. Vanhahan se jo on ja täytteet ovat menneet yhteen kasaan. Kun nukkuu selälleen ja kohottaa vähän polviansa… tehän ennen aina leikitte 'koirankoppisilla'… niin täytteet menevät laidoille ja alkaa paleltaa polvia."
Klaus Baas sanoi ankarasti: "Miksi sinä et ole sanonut sitä ennen?
Sanna hommaa sinulle heti huomenna uuden peiton."
Antje Baas kohotti kauhistuneena kättään: "Eihän toki, mitäs sinä nyt, poika! Mitäs Rikun vaimo sitten sanoo, jos kuulee minun sellaista kertoneen!"
"Minä olen kuin olisin itse vaan huomannut, että peitto on vanha", vastasi Klaus Baas. "Huomenna tulee uusi peitto. Ja varo sitten itseäsi, ellet ota sitä vastaan, äiti! No, entä sitten, äiti?"
Antje Baas vastasi äskeiseen tapaansa: "Ei mitään, poikaseni! Niin kauan kuin olen vielä voimissa ja tulen itse toimeen, niin ei mitään hätää. Viimeistä vuodettani en vaan voi ajatella. Rikun vaimo ei ole suinkaan paha, mutta eihän se sellaisesta." Ja Antje Baas pudisti valkeaa päätänsä. "Enhän minä kuolemaa pelkää, en ollenkaan. Minä olen ollut teille kovanlainen; mutta se oli tarpeellistakin. Teillä oli kaikilla nenä liian kekassa, isälläsi ja teillä kaikilla, ja sinulla pahimmin. Ja onpa Hän, onpa Jumala minutkin aikoinani saanut mureaksi! Ei… kaikkihan on hyvin; minä en kuolemaa pelkää! Mutta viimeistä vuodettani en jaksa ajatella… No niin, onpahan sitä päästy yli ojain ja allikoiden. Eiköhän tuota haudan tuollekin puolle."
Klaus Baas katseli murheissaan ja neuvotonna vanhan äitinsä kasvoja. Hän oli tehnyt niin ankarasti työtä ja pitänyt huolta muista; ja nyt hän kaipasi viimeistä vaatimatonta huomiota ja siisteyttä toisten puolelta. Ja nyt täytyi pojan matkustaa pois eikä voinut häntä auttaa!
"Minä puhun siitä kohta naisväelle", sanoi Klaus Baas. "Totta nyt kaksi nuorta naista kykenee pitämään huolta vanhuksesta."
Antje Baas siveli laihalla, kankealla kädellään pöytää ja hänen huulillaan väreili vielä heikosti entinen pilkallinen hymy. "No, tulepa terveenä takaisin pesääsi", hän sanoi, "ja vie terveisiä Hannalle ja hänen miehelleen!"
Ja hän nousi ylös ja meni piirongin luo ja sanoi kahden vaiheella: "Aioin antaa sinulle vielä vähän… olen sitä ennen niin säilyttänyt…" Ja otti laatikosta kämmenen levyisen höylälastu-rasian, jossa oli vanhuuden väri, ja katseli sitä vapisevassa kädessään. "Otin silloin vähän Loten ja isän hiuksia." Hän purskahti itkuun. "En tahtoisi, että ne joutuisivat vieraiden käsiin. Jos ottaisit ne ja pitäisit säilössä… sinähän silloin koit kaikki minun kanssani."
Klaus Baas hyväili äitiä ja hänen huulensa alkoivat vavista. Hän suuteli vanhusta ja meni.
He ajoivat nyt takaisin Dammthorin asemalle ja ottivat sieltä tavarat ja lähtivät laivarantaan. Sanna istui kalpeana vieressä eikä puhunut mitään ja piteli koko ajan miehen kättä käsissään.
Lombards-sillalla katseli Klaus Baas vielä pitkään kahden puolen. Vesi oli syvän sinistä ja sen kalvoa särki raikas vihuri; rantain rakennusten seiniin loi ilma ja vesi harmaan ja tuoreen heijasteen. Kaikessa oli vankka, kelpoisa leima, pohjolan ankara, terve loistottomuus! Ja Klaus Baas vieroitti ajatuksensa vanhasta, yksinäisestä äidistä, jonka luota hänen täytyi lähteä, ja sanoi: "Luulenpa, että kun tulen takaisin, niin koetan jollakin tavoin toimia kaupungin hyväksi. Otan jonkin kunnallisen viran tai teen muuten hyötyä yhteiskunnalle. Kaikkein ihaninta olisi huolehtia lasten hyvästä, Sanna. Niiden pitäisi saada hyviä leikkikenttiä. Minäkin olin lapsena aivan haltioitunut leikistä ja tiedän sen suuren merkityksen. Leikki on lapsille elämä ja kaikki kaikessa!"
Glockengiesserwallilla pääaseman edustalla, jossa on raitioteitten yhtymäkohta, kuhisi väkeä ja vieri vaunuja ja syntyi kova tungos. Klaus Baas katseli vilinää ja hurinaa ja sanoi: "Kun kolmekymmentä vuotta sitten kävelin tällä samalla paikalla isäni kanssa, keltainen, vanha klassikkolaitos kainalossa, niin ihmettelin, kuinka paljon täällä oli väkeä ja miten ne kaikki saivat leipänsä tässä kivi- ja rauta-ahdoksessa. Nyt niitä on kahta vertaa enemmän kuin silloin. Sen jälestä olen saanut yritellä taloudellisessa elämässä ja tiedän, mistä ne leipänsä saavat, ja olenpa osaltani vaikuttanut myötä heidän leivän saantiinsa. Minusta on tullut nimeni mies: Baas, isäntä ja leivänantaja. Sukuni kantaisä toimitti muille leipää vehnävainioillansa. Minä kauppakonttorissa. Mutta kun näen nyt tuon väentungoksen, niin ihmettelen yhäkin aivan kuin kolmekymmentä vuotta sitten! Siihen on kai se syynä, että olen pohjaltani maan poika, olen varttunut vehnäpeltojen pientarella, jotka antoivat leipää ja puurojauhoa. Katsopas! Kuinka mahdottomasti ihmisiä!"
Vaunut kiersivät nyt hitaasti tungoksen läpi ja kääntyivät sitten ripeää vauhtia satamaan päin. Ja pian tultiin pitkille rantakaduille. Siellä pysäytettiin, ja Klaus Baas ja Sanna menivät katoksen alle, jonka edessä lastattiin ja lossattiin paria kolmea höyrylaivaa. Suurten säkkipinojen ja puutaapelien ja nahka- ja metalli-pinkkain ja laatikoiden ja arkkujen lomitse astelivat he nyt työn vilinässä. Rattaat kulkivat kolisten raudoitettuja lankkuja pitkin, vintturien hampaat jyrisivät, kettinkivyyhdet löivät kilisten luukkuihin; vedestä kuului pauhinaa ja lätinää ja höyryn puhinaa ja vinkunaa. Tauluihin oli merkitty laivojen seisauspaikat aina Cherbourgista[96] Hongkongiin. Tuntui kuin tämä paikka olisi ollut koko maailman vyyhden pää. Klaus Baas oli poikasena nähnyt joka päivä tätä huiskinaa. Aikuisena hän oli siitä ylpeillyt ja kopeillut. Nyt se koski kylmästi hänen sydänalaansa ja hän puristi lujemmasti Sannan käsivartta.
He nousivat porrasta myöten laivaan ja menivät sitten kannelta alas ja tulivat Klaus Baasin hyttiin. Se oli hyvä. Ja sitten kummallekin haikea ajatus: Nyt tulee eron hetki!
Sanna sanoi hiljaisin kasvoin: "Minä olen huolissani siitä nuorimmasta pojasta, miten sille käy, Klaus. Sillä hänessä on sellaista ventoa ja elämänarkaa, niinkuin eno Eberhardissa ja Arthurissa. Jollei häneen tule voimakkaampaa, et sinä hänestä kotiin palatessasi pidä."
Mutta Klaus Baas pudisti päätänsä. "Ajattelen, Sanna, että lapset ovat mitä ovat. Toisista saattaa tulla sellaisia kuin äitini: itselleen ja muille vaivaksi kovuutensa kautta, — toisista sellaisia kuin Eberhard-eno: vailla tahdonvoimaa ja toimeliaisuutta. Luonto jakelee ihmislapsille sokeasti niitä antimia, joita edelliset sukupolvet ovat säilyttäneet, käytettäviä tai kelvottomia, hyviä tai pahoja. Murtaa ei siten-syntynyttä luonnetta voi; ei myös käännyttää. Moittia ja halveksia ei sitä myös sovi. Ei voi tehdä muuta kuin jalostaa sitä. Heikkoa voit vähän vahvistaa, uhkapäistä pehmittää, pahaa taivutella hyvään. Ylpeää ja narria jossakin määrin nöyryyttää. Se on minun kokemukseni, Sanna. Kasvata lapsiamme niinkuin äitinne teitä kasvatti: lujasti ja samalla lempeästi; sinähän olet nyt hänen asemassaan, puolisotta, vaimo kulta."
Sanna nyyhkytteli.
"Missä kirjat ovat?" kysyi Klaus Baas.
Sanna näytti hänelle tuomaansa uutta pientä valikoimaa kaikkien aikain jalointa kirjallisuutta. "Ennen nuorempana", sanoi Klaus Baas, "luin jo niitä ja sain niistä jonkun verran hyvääkin, vaikka olin vielä liian nuori niitä käsittääkseni. Sitten en ole pilkistänyt niihin kahteenkymmeneen vuoteen, olenpa suorastaan niitä halveksinutkin. Nyt otan ne mukaan taas, ja tiedän, että ne tulee luetuiksi."
Ja pilkallisesti hymyillen hän lisäsi: "Tuntuupa siltä, Sanna, että tämä herra saa lukea ja käydä laiskankoulua kaiken ikänsä."
"Kuin olet hyvä", sanoi Sanna ja kietoi kätensä hänen kaulaansa. "Niin hirveän hyvä. Miten minä voin elää ilman sinua!"
Klaus Baas silitteli ja hyväili yhä häntä, ja suuteli ja sanoi:
"Kuule… nyt soitetaan! Nyt sinun täytyy mennä! Muuten tulet kanssani
Kiinaan! Kuinka mielelläni veisin sinut mukaan! Sinä, rakas toveri! No
niin… päästä minua nyt… Oi kuinka sinä olet rakas! Ei auta nyt,
Sanna."
He tulivat hytistä ja nousivat kannelle, ja Klaus Baas saattoi hänet laiturille ja palasi sitten yksin laivaan. Siellä hän näki erään tutun lakimiehen, vanhanlaisen herran, jonka hän tiesi matkustavan New-Yorkiin. Klaus Baas meni hänen luokseen ja vaihtoi hänen kanssaan hajamielisesti pari sanaa. Ja katseli sitten alas Sannaa. Hän seisoi mahonkipölkkypinon vieressä, kalpeana ja jäykkänä kuin kynttilä, aivan kuin ennen, silloin kun Klaus Baas oli tahtonut häntä suudella ja hän sanoi: "I will not."
Portaat vedettiin ylös. Perämies puhalsi komentosillalla pilliinsä. Kumeasti möyryten erosi valtava höyrylaiva laiturista, iloinen marssi kajahti soittajain torvista — ja se ahdisti yhä enemmän raskasta sydäntä. Klaus Baas katseli yhä Sannaa, kalpeana, kulmat rypyssä. Nyt käänsi laiva vasemman puolensa virtaan, ja Klaus Baas ei nähnyt vaimoaan enää.
Hiljalleen kulettiin satamassa savuavain hinaajien ja höyrypursien ja kuutti- ja veneparvien lomitse. Toinen mahtava höyrylaiva kohosi ylävirtaan heitä kohti ja hipui aivan vieritse: kahden soittokunnan sävelet sekautuivat pahaäänisesti yhteen. Telakkain väkivasarat ja alasimet helskyivät kirkkaasti, joen vastaisella rannalla kuumottivat jäykkinä ja hiljaisina kaupungin talot, ylinnä kirkkojen tornit.
* * * * *
Kun Klaus Baas seuraavana aamuna tuli kannelle, niin porotti luodetuuli jo kovemmin ja kylmemmin, ja tuulen puolelta hyökkäsi silloin tällöin vinosti laivaa vasten aalto, särkyen siinä niin että vaahto vilahti yli kaiteen. Klaus Baas meni nyt tuulen suojaan ja asettui seisomaan salongin seinämälle ja tähysteli taakse jäävää maata. Mutta ei näkynyt enää muuta kuin etäältä ohut viiru keltaista santaa ja sen nokassa majakka. Varmaankin Norderneyn majakka.
Se oli oikeaa Pohjanmeren ilmaa. Harmaat pilvet, toiset mustanpuhuvia, toiset vaaleampia, peittivät taivaslaen, toistensa selässä kiipeillen. Mustan harmaana lainehti meri alla. Kolmesta neljästä paikkaa, sieltä ja täältä, mistä kuulsi oudosti pilvien raoista, välkähteli ilman rannalla kuin teräsvasamat.
Viiteselitykset:
[1] Cuxhaven l. Kuxhaven: pieni kaupunki Pohjanmeren rannikolla, Elben suun vasemmalla rannalla; sillä on uusi suuri merisatama. Suomentajan huomautus.
[2] Baas: alasaksalainen sana, merkitsee työnantajaa, päällikköä, esimiestä, isäntää, mestaria. — Merimieskielessä esim. Zimmerbaas: laivan rakennusmestari, "timperi." Suom. muist.
[3] Tanskan-Saksan sota: v. 1864. Suom.
[4] Marschland l. Marsch = marskimaa: rämeinen ja nevainen suoseutu Luoteis-Saksassa, Pohjanmeren rantamilla. Suom.
[5] Sylt: suurin n.s. pohjois-friisiläisistä saarista, Luoteis-Saksan rannikolla Pohjanmeressä, 12-22 km Schlesvigin mannermaasta; saari on hietasärkkiä, nummea ja marskimaata; siellä myös suuri samanniminen kylpylaitos, josta vasta tulee puhe. Suom.
[6] Elben rannoilla ja Pohjanmeren rantamilla on osaksi luonnonlaatimia ja osaksi ihmiskäden täydentämiä ja rakentamia korkeita, leveitä, ruohopeitteisiä rantapatoja, jotka suojaavat asuttua marskiseutua meren tulvilta ja nousuvedeltä; maa on osaltaan meren pintaa alempanakin kuin Hollannissa. Rantapatojen laet ovat lammaslaitumina. Suom.
[7] Kinsti: n. 30 cm korkea herneensukuinen kasvi, jolla on tuuman pituiset okaat, haiveniset lehdet, keltaiset kukat. Suom.
[8] Klosterthorin asema: Hampurin eteläosassa, kaupunkiradan alkupäässä; tämä rata kiertää Hampurin läpi ja keskustan ympäri Altonaan ja sillä on useita pysäyspaikkoja. Suom.
[9] Saksalainen hopearaha; 1 groschen = n. 12 penniä. Suom.
[10] Alster: Elben oikeanpuoleinen, koillisesta tuleva sivujoki. Alsterit: kaksi järveä tai lammikkoa, joiksi Alster-joki levenee kaupungin kohdalla, sitten laskien kapeain kanaalien, "fleetien" kautta Elbeen; Grosser tai Aussen-AIster ensimäinen niistä, valtavan suuri, n. 3 km pitkä, hienojen huvilain, puutarhain ja ruohokenttäin ympäröimä joen suvanto; sitten neliskulmainen Binnen-Alster, lammikko, jonka edellisestä eroittaa pato ja komea Lombards-silta. Alsterdamm: Binnen-AIsterin eteläinen rantakatu. Jungfernstieg: leveä, hieno, läntinen rantakatu Binnen-AIsterin varrella.
[11] Rathausmarkt: tori kaupungin pääosan keskustassa, kanaalien varrella, joita myöten Alster laskee Elbeen. Samalla torilla uuden raatihuoneen vieressä myös muhkea pörssirakennus. Suom.
[12] Grossneumarkt: suuri tori kaupungin keskustassa, kanavien yläpuolella. — Alte Steinweg: lyhyt katu, joka johtaa kanavilta ylös Grossneumarkt-torille. — Vasta esiintyvät lukuisat "weg"-, "gang"-, ja "wall"-päätteiset nimet: katuja Hampurissa. Suom.
[13] St. Pauli: Hampurin läntisin kaupunginosa, yhteen kasvettuneen suurkaupunki Altonan rajalla. Siellä on Hampurin paraat huvittelupaikat: puistoja, suuremmoisia ravintoloita, yökahviloita, kapakoita, sirkuksia, konserttihalleja, teattereita, "panoraamoja", j.n.e. Suom.
[14] Eimsbüttel: Hampurin kaukainen, luoteinen etukaupunki ja kaupunginosa. Suom.
[15] Steinwärder: kaupunginosa Elben etelärannalla, jossa on suuria telakoita, laivaveistämöitä, pajoja, Iastilaitureita y.m. jaettuna kortteleihin, joita eroittavat toisistaan kanavat ja Elbejoen haarat; liikettä pohjoisrannalIe välittävät höyrypurret ja -lossit. Suom.
[16] Stewardess: laivaväen ruokinnan valvoja, ylin tarjoilijatar, emännöitsijä. Suom.
[17] Elbstrasse: pitkä valtakatu lähellä St. Paulia. Suom.
[18] Norderney: saari itäfriisiläisellä rannikolla, pakoveden aikana niemekkeenä; kuuluisa merikylpylaitos. Suom.
[19] Uhlenhorst: kaupunginosa Aussen-Alsterin koillisrannalla. Fährstrasse, katu siellä. Suom.
[20] Hammer: Hampurin alueen kaakkoisosa. Suom.
[21] Havelock: viitta tai pitkä päällystakki, jossa on hartiat peittävä kaulus. Suom.
[22] Adolfsplatz: tori Hampurin pörssin edustalla. Suom.
[23] 1 Schock = 60 kappaletta.
[24] Hohenwestedt: isonlainen kylä Schleswigissä; siellä on maataloudellisia laitoksia ja maanviljelysopisto. Suom.
[25] Reiherstieg: Elben haara ja laituri pääuoman eteläpuolella, Steinwärderin kaup.-osan laidassa. Suom.
[26] Väripokka: rotholz eli fernbock, erään väripuun lajeja.
[27] Pahlstek: merimiesten solmu, jolla touviin tekaistaan silmukka.
[28] No, pääset sitten mukaan. Me mennään Kanadaan. Suom.
[29] Mattentwiete: lyhyt katu Elben pohjoisrannalla suuren sataman ja kanaalien eli fleetien luona. Suom.
[30] Köhlbrand: lähinnä läntisin monista haaroista, joita Elbe muodostaa Hampurin kohdalla. Suom.
[31] Herrengraben: kanavakatu Hampurin keskustassa, vanhassa kaupunginosassa. Suom.
[32] Oberland: Saalejoen yläjuoksun ympäristö. Suom.
[33] Suuri Grasbrook, pieni Grasbrook ja Kranhöft: telakoita ja satamia Steinwärderin lähellä. Suom.
[34] Liberia: neekerivaltio Länsi-Afrikassa Pippuri-rannalla.
[35] Kuhwärder: joen etelärannalla, Köhlbrandhaaran suulla. Suom.
[36] Dovenfleet: kanavanranta-katu Hampurin keskustassa. Suom.
[37] Spielbudenplatz: suuri tori St. Paulissa. Suom.
[38] Tondern: piirikaupunki Preussin Schleswigissä. Suom.
[39] Präzeptor = kasvattaja, koulumestari, kielenopettaja. Suom.
[40] Burstah: katu keskustassa.
[41] Uusi Jungfernstieg: Binnen-Alsterin pohjoinen rantakatu. Suom.
[42] Süllberg: korkea kukkula, jossa on ravintola- ja huvitteluhuoneistoja, Blankenesessa. — Blankenese, josta vasta tulee puhe: kylä Hampuri-Altonasta luoteesen, aivan Elben rannalla, romantisen ihanalla paikalla. Näköala-paikoista juuri Süllberg mainittavin. Suom.
[43] Ohlsdorf: kylä Hampurin alueella Elben pohjoispuolella, lähellä Alster-jokea. Suom.
[44] Kopra: kookospähkinän ytimestä valmistettu öljy, itäintialainen siirtomaantuote. Suom.
[45] Sydney: suuri satamakaupunki brittiläisessä Austraaliassa.
[46] Katu lähellä kanavia. Suom.
[47] Katu lähellä kanavia. Suom.
[48] Wineshop: englannink., viinikauppa. Suom.
[49] Iquique: kaupunki Tyynenmeren rannalla Chilessä. Suom.
[50] Sekstantti: tähtitieteellinen kone, jolla määrätään laivan asema merellä. Suom.
[51] Englanninkieltä: No, vanha velikulta! Onks' sulia vipata? Suom.
[52] Englanninkieltä: Oh, ei haittaa! Suom.
[53] Taifun: syyskesällä Intian ja Kiinan vesillä raivoava hirmumyrsky. Suom.
[54] Shipping-clerk: matkustava liikeasiamies. Suom.
[55] Skat: eräs korttipeli.
[56] Colombo: Ceylonin pääkaupunki. Suom.
[57] Khaki: hiekanruskea engl, univormu, jota käytetään arkipalveluksessa.
[58] Käppi: eräänlainen sotilaslakki. Suom.
[59] Boy: palveluspoika. Suom.
[60] Punkah: intialainen, katossa riippuva viuhka. Suom.
[61] Shiks: eräs intialainen heimo. Suom.
[62] "Sleeplng dictionary", sanasta sanaan: "nukkuma-sanakirja." Lukijalle selviää leikinlasku heti samasta kappaleesta. Suom.
[63] Eräänlainen engl. lakiviranomainen.
[64] Ei mitään hätää, herra Baas!
[65] Dinner-jacket: lyhyt takki. Suom.
[66] Engineers-club = insinööriklubi.
[67] Half cast: toinen vanhemmista intialainen, toinen eurooppalainen. Suom.
[68] Rangun: Brittil. Birman pääkaupunki.
[69] Juutalaiset ovat joustavaa kansaa; joku anglosaksi sen olisi, jukuliste, tehnyt! Suom.
[70] Hyvä kuin kulta.
[71] "Hän on reipas, kelpo veikko": hyvin populääri laulu Englannissa; tavallisesti lauletaan se puhujalle kokouksissa suosion osoitukseksi. Suom.
[72] Klang: kaupunki Siamissa. Suom.
[73] Minä olen liikemies kuin tekin. Suom.
[74] Englannin siirtomaat Aasiassa: Straits Settlements.
[75] Ainaiseksi. Suom.
[76] Pendjahtal: Eräs Hampurin hautausmaa. Suom.
[77] Schleswig: Preussin Schleswigin pääkaupunki. Suom.
[78] Schoppen: n. 1/2 l. vetävä lasi, olutseideli. Suom.
[79] Priel: kahden hietasärkän välitse johtava rännimäinen väylä, jonka huomaa ainoastaan laskuveden aikana. Suom.
[80] Potter: hollantilainen eläinmaalari, s. 1625. Suom.
[81] Apenrade: pieni kaupunki Schleswigissä, erään Itämeren lahden rannalla. Suom.
[82] Auckland: satamakaupunki brittil. Uudessa Seelannissa, Australiasta kaakkoon.
[83] Pilanimi: meripoika, laivaveikko. Suom.
[84] Harvestehude: hieno kaupunginosa lähellä Alster-lammikoita. Suom.
[85] Curry: intialainen kastike, höystetty pippurilla, inkiväärillä y.m. ryydeillä; tahi liha- tai kasvisruoka curry-kastikkeen kera. Suom.
[86] Majuri von Tellheim: päähenkilö Lessingin huvinäytelmässä "Minna von Barnhelm." Suom.
[87] Lancier: vanha, menuetin tapainen katrilli, jota hienoston piireissä vieläkin tanssitaan. Suom.
[88] Diele: asuinhuoneeksi sisustettu eteinen. Suom.
[89] Eräs katrilli. Suom.
[90] Siinä kaikki. Suom.
[91] Se on sivuseikka. Suom.
[92] Räätälin tekemä, tilauksella valmistettu. Suom.
[93] Enkä! Suom.
[94] St. Moritz: kylpylaitos Sveitsissä Tyrolin rajalla. Suom.
[95] Pidgin-english: paikallisengelska. Suom.
[96] Cherbourg: kauppa- ja sotasatama Ranskassa, Englannin kanaalin rannalla. Suom.