KUUDES KOHTAUS.
Remunen. Hilarius. Evert.
Hilarius (hyppää pystyyn). Mutta sallikaa, herra Remunen, minun auttaa häntä hiukan.
Remunen. Antakaa hänen olla — hän tekee sen kyllä itse.
Hilarius. Suokaa anteeksi, herra Remunen, te olette vähän tyly tuota nuorta naista kohtaan, luultavasti on hän teidän sukulaisenne.
Remunen. Onpa kyllä — hän on minun vaimoni.
Hilarius. Teidän vaimonne — vai niin! —
Remunen. No, onko se sitten niin ihmeellistä?
Hilarius. Antakaa anteeksi, ei suinkaan, ei suinkaan, — minä tunnustan vaan, etten puolestani voisi olla niin tyly vaimoani kohtaan.
Remunen. Tylykö? Se näyttää vaan niin teistä, herraseni? Minä en tylyydelläni, josta puhuitte, koeta muuta, kirin rakentaa rauhaa talossani.
Hilarius. Tuollako lailla?
Remunen. Juuri sillä lailla, — näettekös, olen keksinyt uuden keinon ja konstin perheellisen rauhan pysyttämiseksi.
Hilarius. Eiköhän saisi tietää tuota konstia?
Remunen. Hyvin kernaasti… Minä arvelin jo tuonnoin lähteä lähetyssaarnaajana ympäri maailmaa saarnaamaan uutta keinoani. Mutta ensiksi, tiedättekö te, mitä kotiripitykset ovat?
Hilarius. Kyllä — kyllä olen hiukan kuullut ja lukenut niistä, — vaan sallikaa minun esittää ensin virkatoverini: herra Kauppi — herra Remunen. — Hän on myöskin nainut ja voisi siis myös koettaa keinoanne.
Remunen. No, sepä on hauskaa, se. — Siis tekin, herra Kauppi, tiedätte mitä kotiripitykset ovat?
Evert. Tiedän kyllä, tehän herra Hilarius taisitte taannoin puhua niistä —
Remunen (Kaupin ja Hilariuksen välillä, keskellä näyttämöä). Niin kuulkaa sitten! Hm… Kotiripitykset ovat avioelämän epämukavin — epämukavuus.
Hilarius ja Evert (yhdessä). Se on totta, se!
Remunen. Mutta ne eivät ole ainoastaan epämukavia ja ikäviä, ne ovat myös, juuri niiden epämukavan ja ikävän laatunsa kautta — aseet, joilla vaimot hosuvat meitä ja pakottavat meitä heidän tahtonsa alle, — ja me miehet, me annamme myöten, saadaksemme ainoastaan rauhaa.
Evert ja Hilarius (yhtaikaa). Niin juuri, niin —
Remunen. Minun ensimäinen vaimoni — kepeät mullat haudallensa, — oli kelpo eukko, hänessä oli paljon hyvää, mutta myös tuo paha tapa pitää kotiripityksiä. Hän oli siinä aika mestari, oikein "virtuoosi". Olipa oikein hirveätä kuulla häntä, sillä sanon teille: hän alkoi toisinaan nuppineulasta, vikurteli sitten asiaa sinne tänne, kiipesi yhä korkeampiin ja korkeampiin ja korkeampiin asioihin ja lopetti aina tällä klanetilla: hän ottaa eron tai kuolee.
Evert. Eihän se ole mahdollista!
Hilarius. (iroonisesti). Se on meille umpioutoa!
Remunen. Ja kun minä nain toisen kerran, niin ajattelin minä: nyt ei sellaista enää tapahdu! Ensimmäiseen vaimoon nähden täytyi minun aina olla alakynnessä ja sain täyttää kaikki hänen oikkunsa. — Kun nyt tiesin keinon, niin ajattelin itsekseni: nyt rupean minä puolestani sitä käyttämään. Siinä koko temppu. — Nyt pidän minä kotiripityksiä vaimolleni.
Hilarius. Ja oletteko sillä mitään voittanut?
Remunen. Erinomaisen paljon. Ja luonnollistahan se onkin. Jos nyt tahdon jotakin, niin en sano sitä koskaan suoraan, ei — alan kuten vaimovainajani, maailman alusta, kiertelen sitten sinne tänne, pistän pari kolme kovaa sanaa väliin, rupean sitten puhumaan erosta ja kuolemasta — ja vaimoni sanoo lopuksi: tapahtukoon sinun tahtosi! Otetaan esimerkiksi: tänään tahdon minä ajaa koko yön läpi — hän ei tahdo — nyt käytän minä keinoani ja saatte nähdä, ettei viivy kauvan ennenkuin hän sanoo: olkoon niin, tapahtukoon sinun tahtosi!
Evert. Mutta tuohan ei näytä olevan hullumpia konsteja, tuo.
Remunen. Koettakaa vaan kerrankin, niin saatte itse nähdä, miltä suunnalta tuuli puhaltaa. Elelen tuon keinoni avulla kuin paratiisissa, seuratkaa te minun esimerkkiäni, niin saatte tekin tuntea paratiisin esimakua jo täällä maailmassa.
Evert (päättävästi). Kyllä minä koetan. (Puoliääneen.) Minä pidän vaimolleni ihan saman saarnan kun hänkin minulle tänä aamuna. Ja — (ääneen) eihän tuo keino ole niin vaarallinen. Kiitän teitä, herra Remunen, sydämeni pohjasta.
(Antaa Remuselle kättä ja menee oikeanpuolisesta ovesta.)
Hilarius. Mitähän jos minäkin koettaisin. Saas nähdä mitä eukkoni tuumaa moisesta makupalasta.
(Menee vasemmanpuolisesta ovesta.)