VIIDES KOHTAUS.
Samat. Remunen ja Mimmi (keskiovesta).
Remunen (kantaa ainoastaan -pari myttyä). Mutta on vallan hirveätä matkustaa naisten kanssa; joka asemalla kaksinkertaiset puuhat. Joka paikassa pitää juoda buljonkia tahi seltterivettä. Tahdotko sinä kupillisen buljonkia?
Mimmi (kantaa koko joukon matkakapineita, puhuu aina lempeällä äänellä). Olen aina kiittänyt sinua hyväntahtoisuudestasi ja kiitän nytkin.
Remunen. Kiitos kiittämästäsi, mutta minä en näet suvaitse ijankaikkisia pyyntöjä. Ja sitten nuo lukemattomat matkakapineet! Alinomaa täytyy pitää mielessä noita neljä-, viisi-, kuusilaatuisia säkkiä ja laukkuja.
Mimmi (lempeästi kuten ainakin, oikeanpuolisen pöydän luona perällä, panee kapineita yksi kerrassaan pois). Tässä on sinun pleedisi, tässä sinun hattukotelosi, tässä sinun palttoosi, tässä keppisi, tässä sinun sateenvarjosi —
Remunen. Merkillistä, kuinka muistitkaan sen ottaa? Luulin jo, että täytyisi ostaa neljäs, vielä viideskin sateenvarjo tänä vuonna. Mutta kaiketi muistit sen ottaa mukaan varjellaksesi omaa hattuasi.
Mimmi. Enhän minä ole koskaan unohuttanut sinun kapineitasi. Mutta luulenpa olevan parasta levähtää hiukan; tuo matka kyydillä oli niin väsyttävä.
Remunen. Levähdä, levähdä — mutta tee vaan minulle mieliksi, äläkä pyörry taas, sehän esti meitä jatkamasta matkaamme.
Mimmi. Voin nyt vallan hyvin ja kiitän sinua vieläkin siitä, että otit minut kerran mukaasi. Tämä matka on antanut minulle paljon huvia.
Remunen. Otin sinut kerrankin mukaani!
Evert (puoliääneen Hilariukselle). Onpa tuo koko peto!
Hilarius (samoin). Minä tunnen hänet, hän on muuan mikkeliläinen kauppias, Remunen.
Remunen. Otin sinut kerrankin mukaani! Mutta sehän kuuluu ihan kuin sinä tahtoisit pitää minulle isällisiä "vörmaaninkeja". Enhän minä ole saattanut ottaa sinua mukaani markkinoille. Otin kerrankin mukaani! Ikäänkuin minä matkustelisin ainoastaan omaksi huvikseni! Sinä rupeat tässä näköjään jo saarnaamaan minulle. Otin kerrankin mukaani! Sepä oli merkillinen mutkasana, se!
Mimmi. Minä en tahtonut tehdä sinulle mitään muistutusta, päinvastoin tahdoin sanoa kiitokseni hyväntahtoisuudestasi.
Remunen. Niin vai, — mutta se ei suinkaan kuulunut siltä tahi et sanonut sitä oikein sattuvasti… Mutta… tokkohan nyt lie vaan kaikki kapineet paikallansa… luultavasti jää puolet tielle.
Mimmi (nousten ylös). Menen heti katsomaan. Suo anteeksi, että jätän sinut.