SE ON TOTINEN TOSI.
"Se on kauhea juttu!" virkkoi kana siinä päässä kylää, jossa ei tapaus ollut tapahtunut. "Kauheita kuuluu kanakopista! Minä vaan en uskalla nukkua yksinäni tänä yönä. Onneksi meitä on useita samalla orrella!" — ja sitte hän yltyi kertomaan niin että höyhenet nousivat pystyyn kanojen selässä ja kukolta meni harja vallan lysyyn. Se on totinen tosi.
Mutta aletaanpas alusta! Se tapahtui kylän toisella kulmalla, eräässä kanakopissa. Aurinko laski ja kanat lensivät yöpuulleen. — Yksi kanoista — hän oli valkoinen, matalajalkainen kana, muni säännöllisesti ja ansaitsi kaikin puolin kunnioitusta — kun hän pääsi orrelle, rupesi hän nyppimään höyheniään ja sattui häneltä putoamaan pieni höyhen.
"Se meni menojaan!" sanoi hän, "jota enemmän minä itseäni kynin, sitä kauniimmaksi minä vaan tulen!" Ja se oli sulaa leikkiä, sillä hän oli aina ylläpitänyt hyvää tuulta kanakopissa — muuten hän, kuten sanottu, oli erittäin kunnianarvoisa kana. Ja sitte hän nukkui.
Kanakopissa oli pilkkosen pimeä. Kanat kököttivät rinnan orrella. Se joka istui valkoisen kanan vieressä, ei nukkunut. Hän kuuli tai oli kuulematta aivan tarpeen mukaan, juuri senverran että saattoi elää sovussa ja rauhassa maailman kanssa. Mutta toiselle vierustoverilleen hänen kuitenkin täytyi puhua:
"Kuulitkos mitä tässä juuri sanottiin? En mainitse mitään nimiä, mutta täällä on kana, joka nyppii kaikki höyhenensä tullakseen kauniiksi. Jos minä olisin kukko, niin kyllä häntä halveksisin."
Kanojen yläpuolella istui pöllö puolisoineen, lapsineen päivineen. Siinä suvussa on hyvät korvat ja he kuulivat joka sanan jonka naapurikana lausui ja mulkoilivat silmillään ja pöllö-emo räpytteli siipiään.
"Älkää te kuunnelko, mutta kuulittehan te mitä tässä juuri sanottiin. Minä kuulin sen omilla korvillani: yksi kanoista on siihen määrään unohtanut mikä sopii hänelle, että nyppii kaikki höyhenet selästään ja antaa kukon katsella."
"Prenez garde aux enfants", sanoi pöllöisä. "Kaikki ei sovi lasten korville!"
"Kerron minä sen kumminkin naapuripöllölle! Hän on seurustelussa niin erittäin hieno ja miellyttävä!" ja emäpöllö lensi sen tiensä.
"Hu-hu! uhuh!" huhusivat he molemmat ja toitottivat sanottavansa naapurin kyyhkyslakkaan. "Oletteko kuulleet, oletteko kuulleet! Yksi kana on nyppinyt kaikki sulkansa kukon tähden. Hän paleltuu, jollei jo ole paleltunut kuoliaaksi — uhuh!"
"Missä? missä?" kukersivat kyyhkyset.
"Naapuritalossa! Minä olen miltei omin silmin nähnyt sen! Se on miltei sellainen juttu, ettei sitä sovi kertoa. Mutta totinen tosi se on!"
"Uskon, uskon joka sanan!" kukersivat kyyhkyset ja veivät uutisen kanatarhaan: "muuan kana, toiset sanovat että niitä on kaksikin, on nyppinyt itsensä putipuhtaaksi, ollakseen toisellainen kuin muut ja herättääkseen sillä lailla kukon huomiota. Se on uhkapeliä, siinä saattaa kylmettyä ja kuolla kuumeeseen ja ne ovatkin molemmat kuolleet!"
"Herätkää! herätkää!" lauloi kukko ja lensi aidalle. Hän oli vielä ihan unen pöppörössä, mutta hän lauloi kuitenkin täyttä kurkkua: "Kolme kanaa on kuollut onnettomasta rakkaudesta kukkoon. He nyppivät itsensä putipaljaiksi. Se on ruma juttu, en suinkaan tahdo pitää sitä omana tietonani — antakaa mennä eteenpäin!"
"Antakaa mennä eteenpäin!" vikisivät yölepakot ja kanat kaakottivat ja kukot lauloivat: "antaa mennä eteenpäin!" ja juttu lensi kanatarhasta kanatarhaan ja palasi vihdoin viimein siihen paikkaan mistä se oli lähtenyt.
"Viisi kanaa", kertoi juttu, "on nyppinyt itsensä paljaaksi. He tahtoivat näyttää kuka pahinten oli laihtunut onnettomasta rakkaudesta kukkoon. Vihdoin viimein he nokkivat itsensä verille ja kuolivat siihen paikkaan. Suureksi häpeäksi perheilleen ja vahingoksi omistajilleen."
Se kana, jolta se pieni, irtonainen höyhen alkuaan oli pudonnut, ei tuntenut omaa tarinaansa, vaan virkkoi arvokkaana kanana: "minä halveksin sitä kanaa! Niitä on sellaisia! Sellaista ei pidä salata ja kyllä minä puolestani teen mitä voin saadakseni kertomuksen sanomiin, että se leviää ympäri maata. Se kana ja koko sen suku ansaitsee sen!"
Ja juttu tuli sanomiin ja painettiin ja se on totinen tosi, että yhdestä pienestä höyhenestä lopulta voi tulla viisi kanaa.