KYSY AMAGERIN MUORILTA VAIN!
Oli porkkana vanha ja painava, niin pullea, paksu ja kyhmyinen. Sisu sill' oli sentään ankara, kun kihlasi nuoren neitosen, niin korean, niin sorean, ylhäissäätyisen porkkanan. Häät vietettiin. Kestitys oli verraton, sitä rahalla maksaa ois mahdoton. Oli kaste ja kuutamo juomana, ja kukkien höytyvät ruokana, niitä lenteli niityllä hiljalleen. — Sulhanen puuttui puheeseen, kakisteli vanhaa kurkkuaan, monin kääntein tervehti vieraitaan. Nuori morsian mitään ei hiiskunut, ei hymyillyt, ei huoannut. Ja jos usko et lain, kysy Amagerin muorilta vain! Punakaalinpää oli pappina, valkojuuret neitoina morsion, parsa ja kurkku oli vieraina ja perunat lauloi kuorossa. Kaikki alkoivat sitten karkelon, ja jos usko et lain, kysy Amagerin muorilta vain! Vanha porkkana tanssi ja hyppeli, huhhei! ja selästä halkesi, siihen paikkaan kuolla kupsahti. Vaan morsian nyt hymyää, hän riemuitsee, kun leskeks jää! Miten kummasti kääntyy kohtalo! Hän vapaa, onnekas on jo, lihaliemessä impenä kellua voi, iloitsee ja karkeloi, ja jos usko et lain, kysy Amagerin muorilta vain!