V.
Työkaluks on luotu Viikate, ei lyömä-aseeks kelpaa se.
X.
— Tässä ei hän ole voinut löytää mitään uutta!
On kullakin risti kannettavansa
ja Sokrateell' oli Xantippansa.
— Hänen täytyi kuin täytyikin ottaa Xantippa. Xanthus nyt kerta kaikkiaan on parempi.
Y.
Eli Ygrasil-puun alla jumalat —,
niin vanhat sadut kertovat.
— Nyt pääsemme pian loppuun! sanoi kukko, — se on aina lohdutus.
Eteenpäin!
Z.
Sana. Zefyri tietää länsituulia, joka kylmää ja jäätää poskea, huulta.
Ä.
Voi äännähdellä eläinkin, mut ihmis-ääni ihanin!
Ö.
Mik' oksa paras? — Et hoksaa.
Muista kyyhkyn Öljypuun oksaa!
— Siihen se päättyi, mutta emme silti ole siitä päässeet. Nyt se painetaan. Ja sitten sitä luetaan, sitä tarjotaan arvokkaiden vanhojen kirjainvärssyjen tilalle minun kirjassani! Mitä sanoo seurakunta, oppineet ja oppimattomat, yksityiset ja kootut teokset? Mitä sanoo kirjakaappi? Minä olen puhunut — nyt voivat toiset toimia!
Ja kirjat jäivät paikoilleen ja kaappi jäi paikoilleen, mutta kukko lensi taas takaisin suureen A-kirjaimeensa ja katseli ylpeänä ympärilleen.
— Minä puhuin hyvin, minä lauloin hyvin —! Siinä ei uusi aapiskirja pysty kilpailemaan kanssani! Se kuolee varmaan! Se onkin kuollut! Sillä ei ole kukkoa!