YHDESTOISTA LUKU
Vaunuissa ja Hevosissa
Ymmärtääkseen selvästi, mitä majatalossa oli tapahtunut, on välttämättä palattava siihen hetkeen, jolloin Thomas Marvel ensiksi tuli Huxterin ikkunan näkyviin.
Juuri sillä hetkellä olivat herra Cuss ja herra Bunting vierashuoneessa. He pohtivat vakavasti sen aamun omituisia tapauksin ja ottivat Hallin luvalla perinpohjin tarkastaakseen Näkymättömän Miehen tavaroita. Jaffers oli osittain toipunut kaatumisestaan ja lähtenyt kotiinsa myötätuntoisten ystävien hoitoon. Rouva Hall oli korjannut pois vieraan hajalleen jääneet vaatteet ja siistinyt huoneen. Ikkunan edessä olevalta pöydältä, jonka luona vieraan oli ollut tapana työskennellä, Cuss oli melkein heti löytänyt kolme suurta käsinkirjoitettua kirjaa, joiden nimenä oli "Päiväkirja".
"Päiväkirja!" sanoi Cuss laskien nämä kolme kirjaa pöydälle. "Nyt me ainakin saamme tietää jotakin." Kappalainen seisoi nojaten käsillään pöytään.
"Päiväkirja", toisti Cuss istuutuen, pannen kaksi kirjaa kolmannen tueksi ja avaten sen. "Hm, ei ollenkaan nimeä ensimmäisellä lehdellä. Sepä nyt kiusa!… Numeroita. Ja laskuja."
Kappalainen tuli lähemmäksi ja alkoi katsella hänen olkapäänsä yli.
Cuss selaili lehtiä, käyden äkkiä pettyneen näköiseksi. "Mitä — hyväinen aika! Yksinomaan numeroita, Bunting."
"Eikö ollenkaan kaavoja?" kysyi Bunting. "Eikö mitään kuvioita, jotka loisivat valoa…"
"Katsokaa itse", sanoi Cuss. "Siinä on jotakin matemaattista, ja sitten venäjää tai muuta sentapaista kieltä (kirjaimista päättäen), onpa siinä kreikkaakin. Mutta kreikkaahan luullakseni te…"
"Tietysti", sanoi Bunting, ottaen lasisilmät nenältään ja pyyhkien niitä, samalla tuntien olevansa kiusallisessa pulassa, sillä kreikankielen taidosta hänellä ei enää ollut jäljellä mainitsemisen arvoista. — "Niin, kreikka tietystikin voi antaa jonkin vihjauksen."
"Minä haen teille jonkun sellaisen paikan."
"Haluaisin ensin silmäillä noita niteitä", virkkoi Bunting yhä pyyhkien silmälaseja. "Ensiksi yleinen vaikutelma, Cuss, ja sitten voimme hakea vihjauksia."
Hän yskähti, pani silmälasit nenälleen, sovitteli niitä huolellisesti, yskähti taas ja toivoi tapahtuvan jotakin, mikä tekisi lopun tästä, kuten näytti, ehdottoman varmasti tulevasta nolauksesta. Sitten hän otti vitkastellen vastaan Cussin ojentaman niteen, ja samalla tapahtui jotakin.
Ovi avautui äkkiä.
Molemmat miehet säpsähtivät kovasti, katsahtivat ympärilleen ja tunsivat mielenhuojennusta nähdessään kirjavan punertavat kasvot pörröisen silkkihatun alla. "Kapakka?" kysyivät nuo kasvot ja jäivät tuijottamaan.
"Ei", vastasivat molemmat herrat yhtaikaa.
"Toisella puolella, hyvä mies", sanoi Bunting. "Olkaapa hyvä ja sulkekaa ovi", lisäsi Cuss ärtyisästi.
"Hyvä on", sanoi kutsumaton vieras, kuten tuntui, matalalla äänellä, joka omituisesti erosi ensimmäisen kysymyksen käheydestä. "Oikeassa olette", sanoi tungettelija äskeisellä äänellään. "Pysykää ulohtaalla!" ja hän katosi sulkien oven.
"Merimies, luullakseni", sanoi Bunting. "Ne ovat hauskoja poikia. Pysykää ulohtaalla, tosiaankin. Merimiesten puhetapaa. Hän tahtoi luullakseni sillä viitata omaan aikomukseensa."
"Niin otaksun minäkin", virkkoi Cuss. "Minun hermoni ovat tänään ihan epäkunnossa. Oikein säpsähdin äsken, kun ovi noin aukeni."
Bunting hymyili, ikäänkuin hän ei olisi säpsähtänyt. "Ja nyt", lisäsi hän huoahtaen, "nämä kirjat".
"Malttakaas hetkinen", sanoi Cuss ja kävi lukitsemassa oven. "Nyt olemme luullakseni turvassa tungettelijoilta."
Silloin joku tuhahti nenäänsä.
"Yksi asia ainakin on varma", sanoi Bunting vetäen tuolin Cussin viereen. "Näiden muutamien viime päivien kuluessa on Ipingissä tosiaankin tapahtunut hyvin kummallisia asioita — hyvin kummallisia. En tietysti voi uskoa mielettömään juttuun näkymättömästä…"
"Se on uskomatonta", virkkoi Cuss, "uskomatonta. Mutta tosiasiana pysyy, että minä näin — minä tosiaankin näin suoraan hänen hihaansa…"
"Mutta näittekö — oletteko varma…? Jos siinä oli esimerkiksi peili tai jokin semmoinen. Harhanäkyjä saa niin helposti aikaan. Lienettekö koskaan nähnyt oikein todella hyvää taikatemppujen tekijää…"
"En tahdo enää väitellä", sanoi Cuss. "Onhan sitä asiaa jo pöyhitty joka puolelta, Bunting. Käykäämme siis nyt käsiksi näihin kirjoihin… Kas, tässä on sellaista, mitä otaksun kreikankieleksi! Kreikkalaisia kirjaimia ihan varmasti."
Hän osoitti sivun keskikohdalle. Bunting punastui hiukan ja lähensi kasvojaan kirjaan silmälasien, ilmeisesti, tehdessä kiusaa. Pikku miehen kreikantaito oli peräti heikko, ja hän uskoi lujasti, että jokainen maallikko luuli hänen osaavan lukea kreikkalaisia ja heprealaisia alkuteoksia. Ja nyt… Tunnustaisiko hän? Lukisiko hän jotakin itsekeksimäänsä?
Äkkiä hän tunsi omituisen kosketuksen niskassaan. Hän koetti liikuttaa päätään, mutta töksähti liikkumattomaan vastukseen.
Kosketus oli merkillistä puristusta — aivan kuin raskaan, lujan käden ote, joka työnsi hänen leukaansa vastustamattomasti pöytään kiinni. "Älkää liikkuko, pikku miehet", kuiskasi ääni, "tai minä murskaan teidän kummankin pääkallonne!"
Hän vilkaisi Cussin kasvoihin, jotka olivat hänen omiensa vieressä, ja näki kauhistuneen heijastuksen omasta vihlovasta pelästyksestään.
"Olen pahoillani, että minun täytyy kohdella teitä näin tylysti", sanoi ääni, "mutta se on välttämätöntä. Mistä alkaen olette oppineet nuuskimaan tutkijan yksityisiä muistiinpanoja?" kysyi Ääni, ja kaksi leukaa kolahti pöytään yhtaikaa, ja kahdet hammasrivit kalisivat.
"Mistä alkaen olette oppineet tunkeutumaan kovaonnisen miehen yksityishuoneeseen?" ja äskeinen tärähdys toistui.
"Minne he ovat panneet vaatteeni? Kuulkaapas, ikkunat ovat kiinni, ja minä olen ottanut avaimen pois ovesta. Minä olen kerrassaan väkevä mies, ja minulla on hiilihanko käsillä, jotapaitsi olen näkymätön. Ei ole pienintäkään syytä epäillä, että voisin tappaa teidät kumpaisenkin ja päästä tieheni ihan helposti, jos haluaisin — ymmärrättekö? No hyvä. Jos päästän teidät menemään, niin lupaatteko olla ryhtymättä mihinkään järjettömyyksiin ja tehdä mitä minä käsken?"
Kappalainen ja haavuri katsahtivat toisiinsa ja haavuri näytti nololta.
"Kyllä", sanoi Bunting, ja Cuss toisti samaa.
Silloin heltisi niskassa tuntuva puristus, ja haavuri ja kappalainen suoristautuivat istumaan, molemmat hyvin punaisina kasvoiltaan ja väännellen päätään.
"Olkaa hyvät ja istukaa paikoillanne", sanoi Näkymätön Mies. "Katsokaas, tässä on hiilihanko. Kun minä tulin tähän huoneeseen", jatkoi Näkymätön Mies, suunnaten hiilihangon kummankin vieraansa nenän päähän, "en odottanut tapaavani täällä ihmisiä. Sitäpaitsi minä odotin löytäväni muistiinpanokirjojeni keralla vaatekerran. Missä se on? Ei — älkää nousko! Huomaan, että se on kadonnut. Vaikka nykyjään päivät ovat kylliksi lämpimiä näkymättömän miehen juoksennella yltympäri alastomana, niin illat ovat koleita. Tarvitsen vaatteita — ja muutakin mukavuutta. Sitäpaitsi täytyy minun saada nuo kolme kirjaa."