KAHDESTOISTA LUKU
Näkymätön Mies menettää malttinsa
Tässä kohdassa on kertomus taas katkaistava erään hyvin kiusallisen asian vuoksi, joka pian selviää. Sillä välin kun tapaukset kehittyivät tälle kannalle vierashuoneessa ja Huxter katseli, kuinka Marvel poltti piippuaan porttiin nojautuen, puhelivat Hall ja Teddy Henfrey tuskin kymmenen metrin päässä synkän hämmennyksen vallassa Ipingin ainoasta keskusteluaiheesta.
Äkkiä kuului voimakas jysähdys vierashuoneen ovea vasten, sitten kimeä huuto, jonka jälkeen kaikki oli hiljaa.
"Hal-loo!" sanoi Teddy Henfrey.
"Hal-oo!" kuului ravintolahuoneesta.
Hall käsitti asiat hitaasti, mutta varmasti. "Nyt ei ole kaikki oikein", sanoi hän ja kiersi ravintolapöydän takaa vierashuoneen ovelle.
Hän ja Teddy lähestyivät ovea yhdessä jännittynein kasvoin. Heidän silmänsä vilkuilivat. "Jokin on vinossa", virkkoi Hall, ja Henfrey nyökkäsi myöntävästi. Heidän nenäänsä tuntui vastenmielisiä kemiallisia hajuja. Kuului nopeaa keskustelua hiljaisella äänellä.
"Onko siellä kaikki kunnossa?" kysyi Hall koputtaen.
Kuiskaava keskustelu lakkasi paikalla. Vähän aikaa oli hiljaista. Sitten alkoi taas kuulua puhelua sähisevänä kuiskauksena, senjälkeen kimeä kiljahdus: "Ei, ei — älkää!" Kuului äkillinen liikahdus, tuolin kaatuminen ja lyhyt kamppailu. Taas hiljaista.
"Mitä pirua!" huudahti Henfrey matalalla äänellä.
"Onko siellä kaikki hyvin?" kysyi Hall jälleen kimeästi.
Kappalaisen ääni vastasi omituisen värisevällä äänellä: "A-aivan hyvin.
Älkäähän keskeyttäkö."
"Kummallista!" sanoi Henfrey.
"Kummallista!" sanoi Hall.
"Sanoi: älkää keskeyttäkö", sanoi Henfrey.
"Kuulin sen", sanoi Hall.
"Ja tuhahti nenäänsä", lisäsi Henfrey.
He jäivät kuuntelemaan. Keskustelu oli nopeata ja matalaäänistä, "En voi", sanoi Bunting korottaen ääntään. "Sanon teille, herra, etten tahdo."
"Mitä se oli?" kysyi Henfrey.
"Hän sanoo, ettei hän tahdo", virkkoi Hall. "Eihän hän meille puhunut, vai mitä?"
"Häpeällistä!" sanoi Bunting sisäpuolella.
"Häpeällistä", sanoi Henfrey. "Minä kuulin sen — selvästi. Kuka nyt puhuu?"
"Herra Cuss luullakseni", sanoi Hall. "Voitteko kuulla mitään?"
Hiljaisuus. Sisältä kuuluivat äänet epäselvinä ja hätäisinä.
"Kuulostaa siitä kuin heiteltäisiin pöytäliinaa", huomautti Hall.
Rouva Hall ilmestyi tarjoilupöydän taakse. Hall teki eleitä, joiden tarkoituksena oli kehoittaa häntä vaikenemaan ja tulemaan lähemmäksi. Se kiihoitti rouva Hallin naisellista vastustushalua.
"Mitä sinä siellä kuuntelet, Hall?" kysyi hän. "Eikö sinulla ole parempaa tehtävää näin kiireisenä päivänä?"
Hall koetti selittää asiaa kasvojen väänteillä ja mykillä eleillä, mutta rouva Hall oli itsepintainen. Hän korotti ääntään. Silloin Hall ja Henfrey hiipivät noloina varpaisillaan tarjoilupöydän luo ja viittoilivat, saadakseen hänet ymmärtämään.
Ensiksi rouva Hall ei tahtonut kallistaa korvaansakaan heidän puheilleen. Sitten hän käski Hallin vaieta Henfreyn kertoessa koko jutun. Hän melkein uskoi, että kaikki oli vain hölynpölyä — ehkä he vain paraikaa siirtelivät huonekaluja.
"Kuulin hänen sanovan 'häpeällistä'. Sen kuulin", väitti Hall.
"Minä sen kuulin, rouva Hall", sanoi Henfrey.
"Yhdentekevää", aloitti rouva Hall.
"Hsh!" sanoi Teddy Henfrey. "Eikö ikkuna kolahtanut?"
"Mikä ikkuna?" kysyi rouva Hall.
"Vierashuoneen", vastasi Henfrey.
Jokainen kuunteli jännittyneenä. Rouva Hallin silmät, jotka tuijottivat suoraan eteenpäin, näkivät, oikeastaan näkemättään, majatalon tutun pitkulaisen oviaukon, valkean ja vilkasliikkeisen ja Huxterin myymälän etusivun välkkyvän kesäkuun auringonpaisteessa. Äkkiä Huxterin ovi aukeni, ja Huxter ilmestyi ulos silmät kiihtyneinä tuijottaen ja huitoen käsivarsillaan.
"Hoi!" huusi Huxter. "Ottakaa varas kiinni!" Ja hän juoksi viistoon soikion poikki porttia kohti ja katosi.
Samassa kuului vierashuoneesta hälinää ja ikkunoiden sulkemista.
Hall, Henfrey ja kaikki ravintolassa olleet hyökkäsivät paikalla sikin sokin kadulle. He näkivät jonkun pyyhältävän nurkan ympäri nummelle vievälle tielle päin ja herra Huxterin suorittavan ilmassa monimutkaisen loikkauksen, joka päättyi siihen, että hän suistui kasvoilleen. Pitkin raittia seisoskeli ihmisiä hämmästyneinä tai ryntäsi heitä kohti.
Huxter oli pyörtynyt. Henfrey pysähtyi sen huomatessaan, mutta Hall ja molemmat ravintolasta lähteneet työmiehet syöksähtivät oikopäätä nurkalle, huutaen sekavia sanoja, ja näkivät Marvelin katoavan kirkon nurkan taakse. Nähtävästi he olivat tulleet siihen mahdottomaan johtopäätökseen, että siinä oli Näkymätön Mies, joka oli äkkiä tullut näkyväksi, ja lähtivät paikalla ajamaan häntä takaa pitkin tietä. Mutta tuskin Hall oli juossut muuta kuin kymmenkunnan metriä, ennenkuin häneltä pääsi kova hämmästyksen huuto, ja hän lensi päistikkaa syrjään, tarttuen toiseen työmieheen ja kaataen hänetkin kerallaan. Hänen kimppuunsa oli hyökätty ihan samoin kuin miestä ahdistetaan jalkapallopelissä. Toinen työmies tuli kaaressa paikalle, jäi tuijottamaan ja käsittäessään Hallin kaatuneen omasta syystään kääntyi jatkamaan takaa-ajoa, mutta kompastui nurin samoin kuin Huxterkin. Kun ensimmäinen työmies kompuroi seisomaan, viskasi hänet syrjään isku, joka olisi voinut kaataa häränkin.
Hänen suistuessaan maahan tulivat kylän nurmikolta lähteneet juoksijat nurkan ympäri. Ensimmäisenä ilmestyi kookospähkinäkatoksen omistaja, rehevä, siniseen villanuttuun puettu mies. Hän hämmästyi huomatessaan tien olevan tyhjän, lukuunottamatta kolmea miestä, jotka olivat kömpelösti kellellään maassa. Silloin tapahtui jotakin hänen takimmaiselle jalalleen, hän kaatui suin päin ja kieri tien sivuun juuri paraiksi takertuakseen yhtiötoverinsa jalkaan, niin että tämä kaatui hänen kerallaan. Sitten nämä molemmat saivat osakseen monta potkua hätäisiltä ihmisiltä, jotka tulivat perästä ja kiroillen kaatuivat heidän päälleen.
Kun Hall ja Henfrey ja työmiehet juoksivat ulos talosta, jäi rouva Hall monivuotisen kokemuksensa opettamana ravintolahuoneeseen kassalaatikon viereen. Äkkiä aukeni vierashuoneen ovi, ja sieltä ilmestyi Cuss. Katsahtamattakaan rouva Halliin hän syöksyi heti alas portaita nurkalle päin. "Ottakaa hänet kiinni!" huusi hän, "älkää antako hänen heittää tuota kääröä! Voitte nähdä hänet niin kauan kuin hänellä on tuo käärö."
Hän ei tiennyt mitään Marvelin olemassaolosta, sillä Näkymätön Mies oli ojentanut kirjat ja vaatemytyn ikkunasta pihalle. Cussin kasvot olivat vihaiset ja päättäväiset, mutta hänen pukunsa oli puutteellinen — vain jonkinlainen irtonainen valkea viitta, joka olisi voinut kelvata malliksi ainoastaan Kreikassa. "Ottakaa hänet kiinni!" karjui hän. "Hän on vienyt housuni! — ja kaikki kappalaisen vaatteet!"
"Pidättäkää hänet heti paikalla!" huusi hän Henfreylle sivuuttaessaan maassa makaavan Huxterin ja kiersi nurkan ympäri liittyen meluavaan väkijoukkoon, mutta luiskahti samalla kumoon rumaan asentoon. Joku lensi täyttä vauhtia eteenpäin ja survaisi raskaasti hänen sormelleen. Hän kiljaisi, koetti päästä pystyyn, mutta kompastui jälleen, jääden maahan nelin kontin. Silloin hän huomasi olevansa rähisevässä väkijoukossa eikä enää varasta tavoittamassa. Kaikki riensivät takaisin kylään päin. Hän nousi taas, mutta sai ankaran iskun korvansa taakse. Hän hoippui ja lähti juoksemaan "Vaunuihin ja Hevosiin" takaisin, hypähtäen yksin jääneen Huxterin yli, joka oli hänen tiellään ja oli noussut istumaan.
Ollessaan puolivälissä majatalon portaita hän kuuli takanaan äkkiä raivokkaan huudon, joka erottautui selvästi yleisestä äänten sekamelskasta, ja samalla läjähti isku jonkun kasvoja vasten. Hän tunsi tuon äänen Näkymättömän Miehen ääneksi, ja huudossa tuntui tuskallisen iskun aiheuttama äkillinen raivo.
Seuraavalla hetkellä oli Cuss taas vierashuoneessa.
"Hän tuli takaisin, Bunting!" sanoi hän hyökäten sisään. "Pelastakaa itsenne!"
Bunting seisoi ikkunan luona koettaen verhota itseään takkamatolla ja West Surrey Gazettella.
"Kuka tulee?" kysyi hän niin pelästyneenä, että hänen pukunsa tuskin pysyi koossa.
"Näkymätön Mies!" huusi Cuss ja syöksyi ikkunan luo. "Meidän olisi parasta puikkia täältä. Hän tappelee ihan hurjasti! Kuin hullu!"
Samassa hän oli pihalla.
"Laupias taivas!" huudahti Bunting epäröiden kahden hirveän vaihtoehdon välillä. Hän kuuli pelottavaa tappelua majatalon käytävästä, ja hänen päätöksensä oli valmis. Hän kapusi ulos ikkunasta, korjasi kiireesti pukuaan ja pakeni kylään niin nopeasti kuin hänen pienet paksut säärensä suinkin kannattivat.
Siitä hetkestä alkaen, jolloin Näkymätön Mies kiljaisi raivosta ja Bunting suoritti merkillisen pakonsa kylään, kävi mahdottomaksi järjestyksessä kuvata tapausten kulkua Ipingissä. Mahdollisesti oli Näkymättömän Miehen alkuperäinen tarkoitus vain auttaa Marvelin pakoa vaatteita ja kirjoja viemässä. Mutta hänen luontonsa, joka ei milloinkaan oikein asettunut, näyttää perinpohjin kiihtyneen jonkin sattumalta saadun iskun vaikutuksesta, ja niinpä hän rupesikin iskemään ja paiskelemaan pelkästä lyömisen halusta.
Kuvailkaa mielessänne kyläraitti, joka on täynnä juoksevia olentoja, ovien läjähtelyä ja piilopaikkoihin rimpuilemista. Kuvitelkaa metelin äkkiä törmäävän yhteen vanhan Fletcherin kahden tuolin varaan asetetun horjuvan laudan kanssa — saaden aikaan kamalan mullistuksen. Ajatelkaa, kuinka kamalasti muuan pari yllätettiin kiikussa. Ja sitten on koko melskeinen rynnäkkö päättynyt, ja Ipingin katu koristuksineen ja lippuineen on yhtä raivoavaa näkymätöntä lukuunottamatta autio ihmisistä ja täynnä huiskin haiskin heitettyjä kookospähkinöitä, kaatuneita kangasseiniä ja hajalle lentäneitä makeismyymälän tavaroita. Joka taholta kuuluu sulkeutuvien luukkujen ja kiinni työnnettävien salpojen kalinaa, ja ainoa merkki ihmisolennoista on jonkin ikkunaruudun kulmauksessa kohotettujen kulmakarvain alta mahdollisesti vilahtava silmä.
Näkymätön Mies huvitteli jonkin aikaan särkemällä kaikki ikkunat "Vaunujen ja Hevosten" majatalossa. Sitten hän heitti katulampun rouva Grogramin vierashuoneen ikkunasta sisään, ja varmaan juuri hän katkaisi sähkölennätinlangan Adderdeaniin Higginsin mökin takana Adderdeanin tien varrella. Senjälkeen hän kokonaan katosi ihmisten näköpiiristä, niinkuin vain hänen erikoiset ominaisuutensa sallivat, niin ettei häntä sen koommin koskaan nähty, kuultu tai tunnettu Ipingissä. Hän hävisi täydellisesti.
Mutta kesti ainakin pari tuntia, ennenkuin kukaan ihmisolento taas uskalsi lähteä ulos autiolle Ipingin raitille.