XV.
MOPO LOPETTAA TARINANSA.
Siinä kuulit Nada Liljankukan tarinan, isäni, ja kuinka me kostimme hänen kuolemansa. Surullinen kertomus — hyvin surullinen kertomus, isäni, mutta siihen aikaan oli kaikki surullista. Myöhemmin, Pandan hallitessa, oli toisin, sillä Panda oli rauhan mies.
Pari sanaa vielä. Jätin Zulu-maan, jossa en voinut enää olla kaksi kuningasta surmattuani, ja muutin asumaan tänne Nataliin muinaisen Duguzan läheisyyteen.
Dingaanin kuoleman jälkeen tulin sokeaksi, aivan umpisokeaksi, voimatta nähdä aurinkoa enää milloinkaan tahi muutakaan valoa — en tiedä, miksi; ehkäpä liian paljosta itkemisestä, isäni. Muutin nimenikin, ettei joku keihäs löytäisi tietään sydämeen, joka oli suunnitellut kahden kuninkaan ja yhden prinssin kuoleman — Chakan, Dingaanin ja Umhlanganan.
Eräänä yönä saatteli kasvattipoikani Umslopogaas minut salavihkaa rajan yli tuoden minut tänne Stangeriin, jossa olen sitten elellyt monta vuotta vanhana Zweete-nimisenä taikurina. Olen rikas. Umslopogaas vaati Pandalta takaisin Dingaanin minulta riistämän karjan, jonka hän ajoi sitten tänne. Täällä ei ole enää ketään muinaisen Duguzan asukkaita, eikä kukaan voisi tuntea vanhassa sokeassa Zweetessä Mopoa, taikuria, joka tappoi Chakan, zulujen leijonan. Kukaan ei tiedä sitä enää. Sinä vain olet kuullut tarinani, isäni. Älä kerro sitä kenellekään ennen kuolemaani.
Umslopogaasko? Hän palasi kirveskansan luo ja hallitsi heimoaan, joka ei kuitenkaan milloinkaan enää tullut niin voimakkaaksi kuin mitä se oli ennen halakazien sotaretkeä. Panda antoi hänen olla rauhassa ja piti hänestä, sillä Panda ei tiennyt, että Bulalio oli Chakan poika, ja Umslopogaas antoi tuon koiran hallita häiritsemättä, sillä Nadan kuoleman jälkeen hän oli menettänyt vallanhimonsa. Myöhemmin hänestä tuli Nkomabakosin rykmentin päällikkö ja otti hän osaa moneen suureen taisteluun suorittaen paljon mainehikkaita urotöitä. Hän oli mukana Tugelan verisessä taistelussa, jossa Cetywayo löi veljensä Umbulazin Pandan pojan.
Sen jälkeen hän alkoi vehkeillä Cetywayoa vastaan, jota hän vihasi, ja ellei eräs valkoinen mies, eräs Macumazana-niminen metsästäjä, sama, joka pelastui, kun Retiefin johtama buurijoukko murhattiin, olisi auttanut häntä pälkähästä, olisi hänet surmattu. Välistä kävi Umslopogaas minuakin katsomassa, sillä hän rakasti minua yhä, mutta nyt hän on paennut pohjoiseen, enkä minä saa kuulla hänen ääntään enää milloinkaan. En tiedä varmaan, mikä hänen pakonsa aiheutti, mutta minulle on kerrottu, että se tapahtui erään naisen takia. Niin, naiset ovat aina olleet Umslopogaasin turmio. Tapahtuman kyllä kuulin, mutta olen sen unhottanut, sillä minä muistan nyt vain tapaukset, jotka sattuivat kauan sitten, aikoina ennen tuloani näin vanhaksi.
Katsele tätä oikeata kattiini, isäni! En näe sitä itse, mutta olen kuitenkin näkevinäni sen sellaisena kuin minä Mopo Makedaman poika sen kerran näin — punaisena kahden kuninkaan verestä. Katsele sitä ja —
Vanhus vaikeni samassa ja hänen päänsä nyökähti kuihtuneelle rinnalle. Kun valkoinen mies, jolle vanhus oli tarinansa kertonut, kohotti hänen päätään, näki hän hänen kuolleen.
Loppu.