HILJAA
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu tuolta laakson helmasta. — Lemmen jumalatar siellä soittaneeko kannelta?
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu,
kuuluu yhä hiljempään:
impi siinä istui nuori, —
mitä mietti mielessään?
Hiljaa, Hiljaa soitto kuuluu;
immen poski kalpenee,
ja hän nurmikolle vaipuu
viereen vienon kanteleen.
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu, kuuluu vain kuin valitus. — Nousee mulla'i rinnastani, hiljaa tumma huokaus.