JOULUKUUSI.
Oi, kuusi, miten kaunoinen oot juhlapuvussasi, sun kynttilät ne tuikkivat sun tummill' oksillasi! Sä, lasten paras ystävä, suot heille lahjais ihmeitä.
Vaan jos nyt sulta karsitaan kaikk' koreus ja valo ja kotiis taas sa vietäisiin, jok' onpi korven salo, ei kukaan silmääns' sinuun luo, ei kauneuttas tietoon tuo.
Niin ihminenkin itsestään on valkeutta vailla, mut Herra kun vain valaisee, tuon puun hän loistaa lailla ja lähimmäisten hyväksi hän hedelmänsä tarjoopi.