MATKALAINEN
Oon outo matkalainen maan ma täällä maailmassa; tuoll' oikea on kotimaa ylhäällä taivahassa, miss' yhä Herraa kiittää voin ja uusin soittaa kanteloin. — Oi autuasta, ihanaa, kun kotiin mennä saa!
Matkalla usein maistaa saan ma monta vaivaa, tuskaa, vaan jos ma Herraan turvaun, ei hylkää Hän mua koskaan. Hän tukee mua heikkoa, jok' oon niin huono, horjuva; taas vie hän tietään tasaista mua henkens' armolla.
Ah, koska pääsen levolle? — Kun päättyy päivätyöni, ja uusi päivä koittaapi, kun poistunut on yöni. Se päivä kestää iäti, siin' itse Herra loistaapi tuoll' istuimellaan kirkkaalla valittuin seurassa.