PETETTY POIKA
Ulapalla aallokossa vene nopsaan liitääpi; venehessä istuu poika, kullan luo mi kiitääpi. Lemmestä kun sydän sykkii, rinta riemuin aaltoaa, odotellen onnen rantaa silmä ahnas katsastaa.
Määräpäähän päästyänsä. toivoi saavans' sulkea rakkahansa rinnoillehen, iki-siteen solmita; vaan — oi, horna! — petettynä poika maahan vaipuupi; tyhjä virvatuli oli onnensa, min kuvaili.
"Laine, mulle lempes anna, viihdytä mun tunteeni! Raivoava olet sinä, niinkuin oma rintani. Lemmestä se ennen sykki, uskollisna alati, vaan mun kultain minut petti: turha siis on eloni."