KULTAANSA IKÄVÖIVÄ RANNALLA
Mä rannalle käyskelen yksinäin vaan, kun ilta jo varjonsa luopi. Ah, tokkopa sieltä mä lohtua saan, vai tuskanko mulle se tuopi? Oi, aalto, sa sääliös sydäntäni! — Vaan huoaten virkat sa viestejäsi.
Sä sanoman saatat tuon murheellisen: täss' armaani hauta nyt luodaan. Ma rannalla istun ja itkien ma katson kuin luitasi tuodaan, ne rannalle lainehet lakaisee ja muistoksi minulle heittelee.
Ja meri se synkän katseensa luo ja surusta ain' yhä pauhaa, ja hoivaksi mulle taivaalta suo kuu himmeä hymyään lauhaa, ja tähdet mua vienosti katselevat, vaan kaikk' ovat lohdut tenhottomat.
Ma nimesi rakkahan kirjoittaa nyt santahan tahdon, oi kulta, ja kukan myös tahdon ma istuttaa: se lemmen muisto on multa. Taas rannalle sitten mä käyskellä saan, mun kukkaani itkulla kostuttamaan.