ILTA SUOLLA.
Kas noron kerran löysin
suon aavaa kulkien,
oli kodin kesäisen.
Kuin aineettomin jaloin
ne tanssi, tanssi vain,
kuin henget, joita joskus
oon nähnyt unissain.
Ja kaukaa lehmänkello
soi aavan ikävään,
kun kuolon kuiskeet kuullen
kanervaan painoin pään.
Niin nukuin, unen teitä
jo noroon vaivuinkin.
Pois haihduin, hiisiäiset
vain jossain tajusin.
Ne tanssi aavepolkan
kuin seitin kutoen
yli hillan kukan varjon,
ja äidin katsehen.