KANSANLAULU.
Niin kuin linnut pesissänsä
syntyy parvet laulujen.
Rinta onpi soittimena,
sydän onpi aihe sen.
Joen takaa, joen taakse
kutsuu viulut, kantelet.
Päivä lyhyt, joki pitkä,
siltana vain sävelet.
Katse veteen kirjoittavi
nimen rakkaan, salaisen.
Joki juoksee juoksemistaan,
kantaa mereen haavehen.
Joella on lähtehensä,
merelläkin loppu on.
Mutta kaipaus ja aika
iäti on loputon.