LEHTI RUTHIN KIRJASTA.
Näen laivan menevän pimeään.
Jäät kalisevat niin.
Kuin mieletön piirtelen nimeään
lasin ruutuihin kukkiviin.
Hyvä Jumala! Miten saattoi hän
niin nauraa lähtiessään,
vaikk' tiedän nyt hänen etsivän
minun tultani silmillään.
Ja tiedän, että hän nyyhkyttää,
kun metsä on peittänyt sen,
ja että ylpeä, kaunis pää
on raskas ja kuumeinen.
Tänä iltana kuolevat valittaen
pihamaallasi omenapuut.
Tänä iltana ruutuhun piirtelen
kuin mieletön: ihana Ruth!