AATAMI ENSIMMÄINEN.
Sä laitoit taivaasta santarmin, mi kantoi miekkaa vihan, mun paratiisista hääti pois, se julma, armotta ihan.
Nyt vaimoineni mä vaellan ja etsin eloa uutta. Toki nautin jo tiedon hedelmää, sit' et taida sä enää muuttaa.
Et estää voi, että tiedän mä sun kääpiökasvusi kurjan. Sä suotta surmalla mahtailet ja nostat myrskyn hurjan.
Oi luoja, kuinka sun harkintas ylen viisaan toimen keksi, sitä kehua kylläkin kannattaa maanpiirin valkeudeksi.
Nyt en minä koskaan unhota sitä vanhaa yrttitarhaa. Paratiisi ei oikea ollut se, kun kielsi se hedelmän parhaan.
Vapautta mä vaadin täydelleen. Jos huomaan salpoja milloin, paratiisini vankilaks' vaihettuu ja helvetiksi silloin.