HENRIK.
Kanossassa eessä linnan keisari on Saksan Henrik murhemekoin, paljasjaloin. — Yö on sateinen ja kylmä.
Ikkunasta ylhäält' tähyy
kaksi haamua, ja kuuhut
Gregorion kaljuun päähän,
Mathildinkin[1] rintaan paistaa.
Henrik kalvain huulinensa isämeitää mutiseepi. Mutta keisarrinnassansa salaa kiroo, salaa lausuu:
"Kaukana mun Saksassani kohoavat lujat vuoret, niiden salakomeroissa kasvaa rauta sotapiiluun.
Kaukana mun Saksassani ylenevät tammimetsät, ja pisimmän tammen runko piiluun oivan varren antaa.
Sä mun kallis Saksanmaani olet kantava sen miehen, joka tuskieni käärmeen murskaava on sotakirvein".
[1] Paavi Gregorius saatuaan kuulla Henrik IV tulevan pyytämään vapautta pannajulistuksesta, meni maakreivitär Mathildin linnaan Canossaan, jonka edustalla Henrikin paljasjaloin 3 vuorokautta katuvana täytyi seistä. Suomentajan selitys.