MARTHA.
Toimennu, armas!
(Erikseen:)
Mitä saan ma kuulla?
(Ääneen:)
Mut sano, mistä puhui hän sun kanssas.
JOLANTHA.
Monesta — monest' oudost' asiasta.
Hän monta tiesi seikkaa, joit' en kuullut
Ma ole milloinkaan. Hän sanoi — vaan
En tajunnut mä häntä — sanoi, että
Juur' monta kappaletta erottaapi
Etäältä silmän kautt'.
MARTHA (erikseen).
Oi Jumala!
JOLANTHA.
Tajuutko sinä hänen tarkotustaan?
MARTHA (huomaa äsken tulleet).
Kuningas tääll'! Oi taivas!
KUNINGAS (erikseen Ebn Jahialle).
Mitä kuulen!
Jo ilmotettu mulle on!
(Astuu esiin lääkärin kanssa.)
Mun lapsen'!
JOLANTHA (lankee hänen kaulaansa).
Isäni armas, joko oot sa tullut!
KUNINGAS
Opettajasi tuon ma, Ebn Jahian.
JOLANTHA.
Vai hänkin. Suo mun sua tervehtää!
(Ebn Jahia kurottaa hälle kättänsä.)
KUNINGAS (vie Marihan syrjäpuoleen, joll'aikaa Ebn Jahia puhuttelee Jolanthaa ja tarkastaa salaa hänen silmiänsä).
Mi tapaus on tääll' —?