MARTHA.
Oi, sit' en tiedä.
Kun nukkui hän, me siihen luotimme,
Ett' ei hän ennen heräjä, kuin häntä
Herätetään, ja poijes lähdimme.
Sill'aikaa — sanoo hän, mut mahdollist'
Ei lie se — joku outo tääll' on käynyt.
KUNINGAS.
Varomatonta mua! Ebn Jahiaa
Kun seurasin, ov' auki unhottui.
— No, Martha, outo tuo?