TOINEN OSA.
Germaanilaisten naisten naimisiin menosta I vuosisadalla.
"… Häälahjoiksi ei anneta sellaisia joutavia kapineita, jotka naista ihastuttavat, vaan härkiä, hevonen kaikkine valjaineen, sekä kilpi, heittokeihäs ja miekka. Tuodessaan nämä lahjat, ottaa mies vaimon vastaan. Vaimo puolestansa antaa myös muutamia lahjoja miehellensä. Tätä pitävät he liittonsa pyhänä siteenä, salaperäisenä vihkimisenä ja avion suojelus jumaluutena. Jotta vaimo ei pitäisi itseään vapautuneena ylevistä tunteista ja mielenkiinnosta sodan vaihteleviin vaiheisiin, ilmoittavat hänelle ennustajat, että hän saa ottaa osaa vaivannäköön ja vaaroihin, sekä että hän niin rauhan aikana kuin sodassakin on velvollinen kestämään ja uskaltamaan yhtä paljon kuin puolisonsakin. Sitä merkitsevät valjastetut härät, suitsitettu hevonen ja aseet, jotka hänelle annetaan. Hän oppii, kuinka tulee elää ja kuinka kuolla. Hän ottaa vastaan sellaista, joka hänen puhtaana ja ehytarvoisena tulee antaa edelleen lapsillensa, että miniät saisivat sen ja vuorostaan jättäisivät lastenlapsille."
Tacitus.