IV LUKU.
Junan saapuessa asemalle noin tuntia myöhemmin meni Donald ravintolahuoneeseen juomaan kupin kaakaota vahvistaakseen hermojaan. Hän oli juuri istumaisillaan paikalleen vaunussa, kun hän huomasi ihmisjoukon asemasillalla vastapäätä junan loppupäässä olevaa jarruvaunua. Suunnatessaan askeleensa paikkaa kohden ja katsoessaan ryhmän päitten yli, oli hänen hämmästyksensä suuri, sillä hän näki Tarriaisen istuvan koneistolla ja katsovan Donaldiin täysin rauhallisesti. Toisella kourallaan piti se kiinni rautatangosta, toisella raappi päätään; ja paitsi toisessa kyljessä olevaa tahraa näytti apina täysin vahingoittumattomalta seikkailustaan huolimatta. Muutamat Donaldin keltiksi lausumat sanat panivat sen hypähtämään orreltaan kansanjoukon päitten yli Donaldin syliin, ja hetken kuluttua olivat oudot ystävät jälleen matkaansa jatkamassa, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Junaan oli juuri tullut uusi konduktööri ja Donald hieroi ystävyyttä hänen kanssaan kertomalla koko seikkailun, niin että he saivat olla lopun matkaa rauhassa. Noin puolen yön tienoissa pääsivät nuo kaksi pääteasemalleen, missä viettivät yön, ja aamunsarastaessa istuivat he Silver Creekiin meneviin vaunuihin. Donaldin tupa oli Silver Creekistä noin kahdenkymmenen penikulman päässä. Sinne oli mentävä pitkin jalkapolkua vuorten yli, ja kokonaisen päivän ankarasti ponnisteltuaan saapuivat he perille.