KULTARANNASSA.
Syys-aurinko nousi juuri metsän takaa. Kultarannan Impi oli soutanut salmen poikki Kuparivuorelle, niinkuin oli eilen illalla sovittu. Samassa tuli niemen takaa toinen vene, ja siinä jo seisoi Hirvo Impin vieressä rannalla.
"Isäni vuottaa tuolla saarella, siispä hyvästi Impi. Vuoden päästä ainakin palaan ja jos saavun sankarina, saanko sitten tulla Kultarantaan kosimaan?"
"Ehkäpä", sanoi Impi hiljaa ja ojensi kätensä Hirvolle. Tämä pusersi sitä hetken aikaa rajusti ja hyppäsi sitten notkeasti takaisin veneeseensä.
Impi jäi rannalle katsomaan. Miten sanomattoman kauniina seisoikaan Hirvo uiskossaan hyvästiksi viitaten! Vene yhä loittoni. Impin silmiin tuli kyyneleitä. Hän nousi Kuparivuorelle ja katseli sieltä siksi, kunnes uisko katosi saarien taa. Sitten hän souti hitaasti kohti Kultarantaa. Palaisikohan Hirvo enään milloinkaan?
Kun Impi vihdoin pääsi kotiinsa, ei kukaan huomannut hänessä mitään erikoista. Miehet tulivat juuri pirtistä murkinalta ja olivat lähdössä syyskalaan. Impi antoi aitasta verkkoja ja muita tarpeita. Sitten hän meni pirttiin, jossa naiset ahertelivat käsitöineen. Räppänäaukko ja akkunaluukut olivat auki ja syysaurinko tulvehti niistä sisään. Monet naisista kehräsivät värttinällä, mutta kaksi valmisti kangasta omituisten polvipuitten välissä. Pitkillä kävyillä pujottelivat he kuteita loimien väliin. Eräs vanha vaimo valmisti jo talviturkkeja.
Impin äiti oli aikaisin kuollut ja siksipä oli Impi jo nuoresta pitäin tottunut emännöimään. Nytkin hän sivumennen vilkaisi, tuliko kankaasta kunnollista. Sitten hän kysyi naisilta, oliko mummo syönyt mitään. Mummo, pirtin vanhin palvelusnainen, oli ollut jonkun päivän sairaana, ja kun ei hän tänäänkään vielä ollut mitään syönyt, pisti Impi kalakeittoa puukuppiin ja meni lavitsan luo. Mummo oli valveilla, ja Impi kumartui huutamaan hänen korvaansa, eikö hän söisi vähäisen. Hetken vastusteltuaan söi mummo hiukan. Impi kävi totiseksi, kun huomasi miten sairas mummo oli. Hän haki aitasta hunajata ja pakotti mummon ottamaan sitäkin. Sitten hän peitteli vanhuksen hyvin nahkasilla ja jäi lavitsan reunalle istumaan.
Mummo oli hoidellut Impiä lapsena, ei ihme, jos Impi nyt oli huolissaan. Mietteissään hän istui pirtin nurkassa, ja siinä jo oli hänen silmiensä edessä koko lapsuusmaailma ja äiti. Niin äiti, surunvoittoinen äiti. Kuinka huolissaan olikaan äiti katsellut, kun hän, Impi, ratsasti hurjasti, juoksi vuoret ja metsät, kävi isän kanssa kalassa, ui ja polski kuin pojat ikään, ja vaatteet olivat aina riekaleina. Äiti ei voinut oikein ymmärtää, miksei hän leikkinyt toisten tyttöjen lailla, mutta sittenkin oli äiti aina niin hyvä, sanomattoman hyvä ja lempeä. Äidin kuoltua tuli hän hiljaisemmaksi ja vihdoin aikuiseksi tullessaan muuttui hän toiseksi, kokonaan toiseksi. Ah, hän oli nainen, juuriaan myöten nainen. Mutta nuorten leikeissä ei hän sittenkään viihtynyt, yksin oli parasta, yksin, yksin. Salot olivat kauniita, selät suuria yksin kulkea, yksin. Kaikki hänestä kuitenkin pitivät ja hän piti myös kaikista, oi, niin äärettömästi hän piti, vaikk'ei sitä oikein voinut osottaakaan. Ja Hirvo, miten kaunis hän olikaan! Ei hän enään saavu Kultarantaan, tuo iloinen, vallaton Hirvo. Pitikö hän sitten Hirvosta? Oi, kuka sen tietää. Mitähän isä sanoisi, jos tietäisi, että hän antoi Hirvolle luvan tulla kosimaan. Oikeastaan onnellisinta olisi, jos ei tarvitsisi kenellekään mennä, mutta kun kumminkin täytyi, niin sitten Hirvolle ennemmin kuin kellekään muulle. Miksi pitikään Hirvon lähteä? Niin, ei isä ainakaan nyt olisi suostunut, mutta ehkäpä sitten, jos Hirvo palaa sankarina. On sekin kummallista! Hirvo on palatessaan Hirvo, eihän tappeleminen tee häntä toiseksi, ei ainakaan paremmaksi, ja sittenkin isä suostuisi. Ihmeellistä on elämä, kuka ymmärtääkään kaikkea! — — —
Impi heräsi kuin unesta kuullessaan pihalta ääniä. Tuossa jo astui isä muutamien miesten kanssa pirttiin. He palasivat markkinoilta, ja alkoipa siinä nyt kyseleminen ja kertominen. Naiset kuuntelivat yhtenä korvana, ja miehillä tuntui olevan loppumattomasti kerrottavaa Koroisten ihmeellisistä markkinoista.