TALVI GÅRDARIKESSÄ.
Hirvo viihtyi mainiosti Kiovassa. Ensi hetkestä oli Tsaj vanginnut hänen mielensä. Ja kuunkierron kuluttua hän jo tiesi, ettei hän ainoastaan rakastanut, vaan että hän myöskin oli rakastettu, niin paljon kuin Tsaj koettikin peitellä tunteitaan. Kukapa nainen oikeastaan olisikaan voinut vastustaa Hirvoa, tuota kauneinta miestä ilman alla. Kultarannan Impi lie joskus tullut Hirvon mieleen, mutta pian se sieltä karkottui Tsaj'n herättämäin tulisten tunteitten tieltä. — — —
Talvi teki tuloaan. Maa jäätyi, ja eräänä aamuna alkoi pudota suuria, pehmeitä lumihaahtuvia. Nyt tuli Igorille ja hänen miehilleen kiire. Rekiä ja hevosen valjaita korjattiin kovalla touhulla. Kun kaikki saatiin kuntoon, jakoi Igor miehensä ryhmiin ja pani kullekin ryhmälle päällikön. Itse hän tuli suurimman joukon päälliköksi. Nyt lähdettiin veronkantomatkalle, tuolle kuuluisalle poljudje-kierrokselle, jota kesti kaiken talvea. Kukin ryhmä sai oman alueensa kierrettäväkseen, parhaat paikat kiersi Igor itse. Näin tulivat verot tarkalleen kootuksi ja samalla saivat alueet elättää miehet ja hevoset yli talven. Väliin Olgakin oli ollut mukana poljudje-kierroksella, mutta tänä talvena hän jäi Kiovaan. Sinne jäi paljon pohjanmiehiäkin, vaikka moni oli lähtenyt veronkantomatkallekin.
Suureksi ilokseen oli Hirvokin saanut jäädä Kiovaan. Ilokseen todella, sillä Tsaj oli nyt hänen kaikkensa, — ajatukset eivät enään edes pysähtyneet Kultarantaan.
Hauskasti vierivät illat naistuvassa, jossa naiset ahertivat käsitöineen. Siinä kehrättiin, kudottiin, ommeltiin Olgan johdolla. Tervasvalkea loimusi, ja Hirvo laski leikkiään. Välillä hän lauleli iloisia lauluja, joita oli lapsena oppinut. Toisinaan hän taas soitti vanhaa kanteletta, vaikk'ei hänen soittonsa ollutkaan kehuttavaa. Yksinpä jäykkä Olgakin näkyi kiintyneen Hirvoon, tuntui kuin ilman häntä ei olisi tultu toimeen. — — —
Pian kuitenkin käänsi talvi selkänsä, tuli kevätpuoli. Kun ensimäiset pälveet ilmestyivät päivänpuoleisille rinteille, alkoivat verottajat vähitellen saapua takaisin Kiovaan. Suunnattomasti oli veroina saatu hunajata, vahaa, turkiksia ja orjia. Heti kun Dnjepr loi jääkuorensa, saapui Kiovaan paljon maakansaa. He toivat myytäväksi uusia, pitkiä jokiveneitä, ja Igor osti ne kaikki maksaen hyvin — kerrankin. Niihin sitten lastattiin kaikki verotavarat.