XXXIII. PÄÄTÖS.
Oli ilta. Aurinko oli vaipumassa lännen rannalle. Syyskesän kaskien käry täytti ilman. Koski tuossa toisti yksitoikkoista virttään. Sen yllä leijaili hienoinen sumuhattara. Metsässä palokärki sai kuivan kelohongan kumisemaan. Henrik nojasi vanhaan riippakoivuun ja katseli kosken kohisevia kuohuja. Hän oli vaipunut syviin mietteisiinsä. Mitä oli hänen nyt tehtävä, nyt kun kirkonvihollinen oli turmellut Herran yrttitarhan, hävittänyt Kristuksen kylvöä? Hän mietti ja mietti, kuulematta mitään, näkemättä ketään. Vihdoin hän nosti päänsä ja läksi reippain askelin kotiin Toposiin. Hän oli tehnyt päätöksensä. Hän astui yli korkean kynnyksen ja sanoi: "Missä on isä Pietari? Missä ovat nuoret papit?" Käskypoika pikkarainen läksi heti liikkeelle, ja siinä jo astuivat nuoret papit ja isä Pietari pirttiin. Heille puhui Henrik: "Ystäväni, olen tehnyt päätökseni. Huomenna lähden Koreisiin ja sieltä kauppiaitten laivassa Sveeaan. Lalli on kirkonvihollinen. Ja kirkonvihollinen on lannistettava miekalla. Hän on niin kamalasti raastanut Kristuksen kylvöä, että hänen täytyy vielä tuntea Kristuksen rankaisevan käden kosketusta. Miekalla on hänet taivutettava jättämään rauhaan Herran yrttitarha. Liian vähän on teillä voimia kukistamaan Lallin tavatonta mahtia — hänen valtansahan kuuluu ulottuvan yli jäämien maan — siksi minä lähden Sveeaan. Sieltäkäsin saan kyllä kokoon miehiä, jotka ovat valmiit kiinnittämään ristinmerkin olkapäähänsä ja seuraamaan ristinlippua taisteluun kirkonvihollista vastaan. Minä ajattelen, että miekalla on kirkonvihollinen kukistettava. Mitä sanotte te?"
Nuori Pietari: "Miekalla, niin sanon minäkin."
Kirves: "Samoin minä. Turvallisuus on tänne taas saatava, jotta uskaltaa liikkua mielensä mukaan."
Isä Pietari: "Mi-minä…"
Helkky: "Niin ajattelen minäkin. Mutta, piispaisä, aijotko lähteä pois?
Mihin me sitten joudumme?"
Henrik: "Minä tulen takaisin. Poissaollessani te olette kaikessa hiljaisuudessa täällä Nousiaisissa, sillä täällä on turvallisinta. Helkky ja Pietari ovat täällä Toposissa, mutta sinä Kirves, voit mennä kotiisi Nummelle. Toimitatte täällä sitten papin tehtäviä kaikessa hiljaisuudessa, jotta ei kirkonvihollinen ärtyisi. Kun kevät taas luo kukkiaan rantojen tuomeen, silloin olen täällä ja silloin murretaan kirkonvihollisen mahti."