VII. LIDO JA CHIOGGIA
Lido, Lido! Oi, miksette käyneet Lidossa? Niin huudahti vanha saksalainen neiti, kuultuansa, että me olimme tyytyneet katselemaan Lidoa Giardini pubblicin rannalta emmekä käyttäneet ensimmäistä iltapäivää tehdäksemme sinne laivamatkaa.
Tuo muureilla vahvistettu hiekkasärkkä, joka Venetsiaa suojelee aaltojen hävittäviltä voimilta, tuo kapea viheriäinen vyöhyt Adrianmeren suuressa sylissä, — sehän on venetsialaisten virvoittavin huvipaikka ja kaikkein muukalaisten lempipaikka. Suuret runoilijat ovat Lidon hotelleissa lepäilleet luoden kuolemattomia nerontuotteita, ja kauneuden ihailijat kaikista maista ovat tämän maailman ihmeellisimmän hiekkasärkän näkötorneista ihmetelleet meren majesteettia. Venetsia on täältä katsellen kuin "muinaisroomalainen viiniastia, viheriäinen smaragdi kaulan kapeimmalla kohdalla". Tämä viheriä kohta on Giardini pubblici.
Lidon ihailijoista on lordi Byron kuuluisin. Venetsiassa ollessaan tämä rauhaton runoilijaylimys vietti pitkät ajat Lidossa. Usein, kun yö oli pimeä ja myrskyn sävel valitti palatsien pylväistöissä, solui yksinäinen gondooli Pal. Mocenigon edustalta Canale grandea pitkin Lidoon päin, ja Byron, joka oli intohimoinen uimari, heittäytyi Lidon rannalta mereen.
Tällaisella retkellä oli uhkarohkea uimari kerran menettämäisillään henkensä, mutta köyhän naisen intohimoinen rakkaus hänet pelasti.
Kevytmielinen ylimys, joka ei koskaan voinut vastustaa kauniiden silmien lumousvoimaa, oli ottanut luoksensa Mocenigo-palatsiin Margaritha Cogni nimisen venetsialaisen työmiehenvaimon, jonka terve voima ja kukoistava kauneus häntä viehätti. Lordi alussa tuhlasi hänelle aarteitaan sekä hellyyttään, mutta tapansa mukaan kyllästyi häneen pian hakien huvitusta hienostuneemmassa seurassa. Mutta Margaritha seurasi herransa askeleita koiran uskollisuudella, istuen yökaudet palatsin portailla Byronia odotellen. Eräänä yönä kuunteli Margaritha tuskissaan myrskyn riehuntaa, ja kun ei odotettua kuulunut kotiin, arvasi rakastava nainen hänen tapansa mukaan menneen Lidoon uimaan. Hän pyysi gondolieereja soutamaan ulapalle, mutta nämä eivät uskaltaneet antautua myrskyn valtaan. Margaritha itki, uhkasi ja rukoili, kunnes sai kaksi miestä lähtemään vaaralliselle retkelle. Itse Margaritha ensimmäisenä hyppäsi veneeseen, ja oman henkensä alttiiksi pannen pakotti miehiä ohjaamaan aluksen sinne, missä aavisti Byronin olevan. Lordi oli uinut liian kauas rannasta ja oli vajoamaisillaan syvyyteen juuri sinä hetkenä, kuin gondooli lähestyi ja Margaritha sai uupuneen uimarin alukseen.
Siinä palanen petetyn naissydämen uskollisuuden historiaa, josta hemmoteltu kevytmielinen runoilija oli ennenkin saanut monta liikuttavaa todistusta!
Tämä tarina kerrotaan jokaiselle Lidoon matkustavalle muukalaiselle, ja samalla hänelle näytetään ryhmä suuria sypressejä, jotka brittiläinen runoilija on omin käsin istuttanut.
Laivamatka Lidoon on ihana. Siellä saa oikean kuvan laguuneista, näkee joukon Venetsiaa ympäröiviä saaria kirkkoineen ja luostareineen sekä lujat linnoitukset, jotka suojelevat Venetsiaa meren puolelta.
Lidossa saa ajaa raitiovaunussa, istua ulkoravintolojen mukavissa nojatuoleissa tahi rannalla kävellen hengittää Adrianmeren kevyttä suolaista ilmaa. Lapset poimivat meren huuhtelemasta rannasta simpukankuoria, meritähtiä ja monen moisia Ahtolan antimia.
Kalastajavenheet valkoisine purjeineen leijailevat merellä aivan kuin kalalokkien kiiltävät parvet. Mutta valkoisten purjeiden joukossa näkee tuon tuostakin punaisen ja ruskean keltaisia. Ne ovat chioggialaisten kalastajain purjeita, jotka aina helposti tunnetaan toisten joukosta.
Chioggia on Lidon läheisyydessä. Sen nimi on tuttu jokaiselle, joka on lukenut Venetsian taisteluista genualaisten kanssa. V. 1378—1381 käytiin tarujen ylistämä Chioggiasota. Genuan pyhä Yrjö ja Venetsian pyhä Markus olivat kauan kamppailleet kaupan herruudesta Välimerellä. Viimeinen sota oli verisin. Sen alkaessa Venetsian laivasto voitettiin niin perin pohjin, että vaan kuusi laivaa pelastui, ja laguunit olivat suojatta. Silloin kokoontuivat Venetsian patriisit huolestuneina Dogien palatsin suuren neuvoskunnan kokoussaliin keskustelemaan kaupungin puolustuksesta. Valkopartainen dogi Andrea Contarini johti neuvotteluja. Päätettiin tukkia laguuniväylät, upottaa kiviä laivareitteihin ja poistaa merimerkit. Mutta ennen kuin kaikki oli tehty, oli Genuan laivasto jo ylläköllä valloittanut Chioggian linnan ja purjehtinut sisään laguuneihin. Jos nyt genualaiset olisivat heti hyökänneet Venetsian kimppuun, niin se olisi ollut hukassa. Mutta he alkoivat valloitella laguunien muita linnoituksia, ja siten venetsialaiset saivat ajatusaikaa.
Venetsian neuvoskunta tarjosi genualaisille edullista rauhaa; genualaiset himoitsivat Venetsian perikatoa ja hylkäsivät ehdotuksen. Mutta onnettomuudessa Venetsia näytti voimansa. Käsityöläiset ja ylimykset tarjoutuivat kilvan valtiolle sotamiehiksi, merimiehiksi tai työmiehiksi laivaveistämöihin, ja valtion rahasto täyttyi vapaaehtoisista lahjoista. Aseita jaettiin kansalaisille, gondoolit ja muut veneet Venetsian kanavilla koottiin ja varustettiin sotakuntoisiksi. Laivaveistämössä tehtiin työtä yötä ja päivää. Ylimysten kustannuksella varustettiin vähässä ajassa 34 laivaa. Miehistöä harjoitettiin joka päivä Venetsian kanavilla. Dogi itse, vaikka kävi kahdeksaakymmentä, astui laivaan, luvaten ettei ennen palaisi palatsiinsa, kuin genualaiset olisivat karkoitetut, ja useimmat neuvosherrat seurasivat hänen esimerkkiään.
Kirkkaana kuutamoyönä (jouluk. 13 p. 1379) Venetsian sotalaivasto äkkiä purjehti ulos laguuneista. Genualaiset, joiden laivat olivat talvimajoissa Chioggian sisäpuolella, hämmästyivät. He koettivat kaikin voimin tukkia Chioggian kahta kulkuväylää kivillä ja proomuilla, mutta heidän ponnistuksensa olivat turhat. Saarrettuina Chioggian hiekkasärkkien taakse genualaiset pian menettivät vahvat asemansa laguuneissa. Seitsemän kuukautta he kestivät vimmattua piiritystä, ja heidän täytyi seuraavana keväänä, menetettyänsä 5,000 miestä ja 32 laivaa, antautua voittajan armoille.
Pyhä Markus oli voittanut pyhän Yrjön. Rauhanteossa Genua luovutti kaikki ne alueet, jotka se oli sodan alussa valloittanut Venetsialta. Genua vajosi mitättömyyteen ja Venetsiasta tuli maailmankaupan keskus.
Tämän tarinan sukupolvi toisensa jälkeen kertoo lapsilleen, ja muinaisaikojen sotaisten tekojen synnyttämä itsetunto elää vieläkin siinä pienessä kalastajakaupungissa, joka on syntynyt muinaisen Chioggian linnoituksen paikalle. Chioggian asukasten luonteessa on säilynyt sotainen piirre, jota todistavat kalastajain ja merimiesten rohkeat seikkailut sekä heidän tuimat ja terävät kasvonpiirteensä, jopa nuo räikeän heleät väritkin, joilla he purjeitansa koristelevat.
Lidon hotelleissa, maantiellä ja kävelyteillä näkee kansaa kaikista maista, sillä siellä on m.m. kuuluisa kylpypaikka. Adrianmeren vettä pidetään niin terveellisenä, että jo Rooman keisari Nero antoi kuljettaa sitä suurissa astioissa omiin kylpyaltaihinsa.
Paluumatka Lidosta tehdään tavallisesti auringonlaskun aikana, jolloin päivän kehrä painuu meren syliin ja laguuneilla leikkii hurmaava värien loisto. Venetsia on silloin autereisen hämyharson verhossa ja meri, maa ja taivas sulautuvat yhteen äärettömässä kaukaisuudessa.