KYYNEL.
Kyynel, tukahduksiin hiljaa heityit, sielun salauksiin häivyit, peityit. Puhjennut et esiin, poveen kierit, vaivuit, sydänvesiin syviin vierit.
Kyynel, vuotta monta noin sä elit. Tuskaa pohjatonta piilottelit, kunnes helmyeksi saivat kitees, laukes ainaiseksi raskaat sitees.
Kyynel, vaivoissansa sinuun, rinta kätki kalleintansa, ihaninta. Siks' on pyhä palo säihkylläsi, käyt kuin taivaan valo kätköstäsi.