LASKEVAN AURINGON MAILLA.
Laskevan auringon mailla laineen läikkyvän lailla viivyitkö hetken? Näit valohurmion täällä välkkyväin vetten päällä säteitten retken.
Kuinka ne loimusi tultaan peittäen kaupungin kultaan, kartanot, kadut, loihtien hetkeksi ilmiin kultahaavehet, silmiin kaukaiset sadut.
Aukeni päivyen radat, heijasti ikkunat sadat kultaista uomaa. Vankilat, hullujenhuoneet näytti kuin oisi ne juoneet aurinkojuomaa.
Haastoi vangit ja hullut:
oisiko päivä tullut, —
lienevi harhaa? —
Katkesi toivojen siipi.
Aurinko aleten hiipi
taivahan tarhaa.
Päivyt sammui mereen, painui jähmetys vereen; kaupunki kuoli. — Havahdut itkuhun vienoon; kulkee ylitse tienoon harmaa huoli.