MEREN RANNALLA.
1.
Eespäin vierivi virta, oma sen uurtama uoma, muitten ei valmiiksi luoma.
Eespäin kuohuvi koski,
jokainen pisara elää,
rientämysriemusta helää.
Eespäin järvien laineet
odotustuskaisna kovin
rientää sykkivin povin.
Eespäin meressä aallot
kulkevat riehussa myrskyn,
nostaen pinnalle tyrskyn.
Eespäin! elämän laulu aaltojen keskeltä kajaa, pisarat toistansa ajaa. —
2.
Kuinka onkaan ihanainen meri, kun se levotonna kuohuu, kiehuu esiin pohjavetten ponnistaissa, taistohaluisna sen povi riehuu.
Aaltoin kuohupäisten huminasta
kaikuu valtalaulu suuren hetken,
jolloin elämä on täyteläisin
vaeltaen vauhdikkaisen retken.
Joka aalto huutaa: joudu, joudu,
tahi paikallesi tuohon taannut!
Nyt on aika rientää riemumielin,
jos liet aikoinasi maassa maannut.
Noin sä kuohujen näät kohoavan,
elon valtalaulun kumman kuulet.
— Yllä taivas siintää sinipilvin,
puhaltavat raikkaat aamutuulet.
Elää meri, joka pisarassa piilee rantain kuvastamat taulut, piilee kaiho uusiin näkemyksiin, — puhkee vapauden valtalaulut.
3.
Käy rynnäten vaahtoharjat meren pintaa. Noin tuskien, riemujen sarjat ne vellovi rintaa.
Käy kuohuen pohjavoimat
syvänteistä.
Noin nousevat tunnon soimat,
saa muurina seistä.
Käy voimaansa villiä laulain
pisaraiset.
Noin suurta on katkoa paulain
pois langat maiset!
Käy päivähän pärskyt ne tuolla
ja hukkuu.
Noin hetkinen hehkua, kuolla
kuin kupla, mi nukkuu!
Ei kuolla, nukkua lainkaan!
Iät elää!
Iki-elämän mistä mä sainkaan?
— Meri helää!
4.
Kera aaltojen venhomme lennä, päin kaukorantaa jo ennä, josta siintävi aamun koi, pois ahtailta rantamilta sinivihreä, vilpoinen silta vie, tuuli kun ilmassa soi.
On uljasta, pelkoa vailla, lokin lentävän kulkea lailla, sydän nuorena riehahtaa. Me etsimme untemme nientä, mitään siellä ei ahdasta, pientä, kaikki kaunista, sointuisaa.
Meri, harppua soita sä meille, kun kuljemme toivojen teille päämääränä onnen maa. Sitä nähty ei koskaan ennen, nyt löytöretkelle mennen ken henkensä uskaltaa?
Kuka kanssamme purtensa suuntaa päin päivyttä, kaukaa mi puuntaa yli ankaran aallokon. Päämäärä voi kaikota yhä, tää riento, riento on pyhä! — Kuka urhea, uljas on?!