III.
Hän soutaa tuolla aalloilla veen impi ilonkukka. ja häll¹ on silmä siintoisa ja viherjäinen tukka.
Hän soutaa suloaatoksin
ja leutomielin laulaa
ja painaa päätä aaltoihin
ja valkeaista kaulaa.
Hän painaa päätä aaltoihin
ja sinisilmän sulkee,
ja mieli luokse Nyyrikin
nyt rannikolle kulkee.
Ja tyttö muistaa armastaan,
mi seisoi koivun alla
ja soitti tuohitorveaan
vain äänell’ ihanalla.
Ja valkoviitta poikasen
niin kirkkahana hohti,
kun katse, hellä, haaveinen
nous’ aallon neittä kohti.
Veen immyt aaltovuoteella näin uinuu unelmissa, mut Nyyrikki se rannalla on lemmenpolttehissa.