KYLLIKIN KUOLO.
Kaplahat ne narahtaa ja ääntää
tuonen rengin reessä.
Kuolonkello kalkahtaapi hiljaa
tuolla oven eessä.
Kalman valkealla vuotehella
Kyllikki nyt makaa.
Huuli vaikenee, ja lepää silmä
sammuva ja vakaa.
Kukkaa ijäisyyden kumpuloille
noutaa kalman renki.
Rauhan, viihdytyksen valkamahan
Kulkee herkkä henki.