VII.
Jää hyvästi nyt metsäpolkuni ja vaahtera ja raitarukka. Jää hyvästi sä kedon orvokki ja neilikka ja aurankukka.
Ja jääös hyvästi sä mettinen,
mi mettä keräät kukkasista.
Ja sulle viime kiitos leivonen
sun lauluistasi ihanista.
Myös hyvästi nyt äiti armahin,
ja veljyet ja sisarukset.
Mä vaikka vaeltelen kauvaskin,
tok' aina muistan kodin ukset.
Mä muistan kotitalon rakkahan
sen pihamaalla ruohonkorret
ja tyttö-aittani niin puhtoisan,
sen valkeaiset seinät, orret.
Oi hyvästi nyt kaikki jääkätte, ja sulo muistot saakoot meille. Nyt viljoin vieriköhön kyynele, kun kuljen kohtaloni teille.