XV.
Se riemuni suuri ja suloinen jo vaaleni syksyn tullen. Nyt mietin kurjana kalveten, miks’ Kyllikki kylmä on mullen.
Ja syöntäni okahat pistelee,
ja vaiva rintaani raastaa.
Ja tuloset tielläni himmenee,
ja sieluuni syöpyy saastaa.
Pois tahdon mä sotahan kaukaiseen
kotiveräjän kuuluvilta.
Mä kaipaan välkettä vieraan veen,
mulle musta on kotini silta.
Mä kaipaan välkettä vieraan veen
ja hurmetta rannikoilla.
Käy matkani sotahan kaukaiseen,
siks’ ilkaten soittelen soilla.
Mä suolla soittelen mennessäin ja painan kannusrautaa. Kas Kauko se uhmaten ajaa näin, ja syömensä itkut hautaa.