XXXIII.
ROUVA DE L'ESTORADE ROUVA DE MACUMER'LLE.
Oh, lapsukaiseni, jos milloinkaan tulet äidiksi, niin silloin tulet myös tietämään sen, että on mahdotonta kirjoittaa mitään kahtena ensimäisenä imetyskuukautena. Marylla, englantilaisella lapsenhoitajattarellani, ja minulla on työtä yli pään. Tosiaan, en tainnut sanoa sinulle, että kernaimmin tahdon tehdä kaikki itse. Ennen tuota suurta tapahtumaa olin omin käsin ommellut kapalot ja kirjaillut ja koristanut myssyt. Olen orja, kultaseni, orja yötä ja päivää. Ensinnäkin Armand-Louis imee, milloin hän tahtoo, ja hän tahtoo aina, ja sitten täytyy niin usein vaihtaa hänelle kuivaa, puhdistaa ja pukea häntä; sitten äiti niin mielellään vaalii hänen untaan ja laulaa lauluja hänelle ja vie hänet käsivarrellaan ulos, kun ilma on kaunis, ettei hänelle jää ollenkaan aikaa hoitaa itseään. Niin, sinulla on suuri maailma ja minulla lapseni, meidän lapsemme! Mikä runsas ja sisältörikas elämä! Oi, rakas ystävä, odotan niin sinua, silloin saat itse nähdä! Mutta pelkään, että hampaiden teko alkaa pian ja että sinä silloin pidät häntä hyvin itkevänä ja kiukkuisena. Tähän asti ei hän vielä ole paljon itkenyt, sillä minä olen aina saapuvilla. Lapset eivät huuda muulloin kuin silloin, kun ne tarvitsevat jotakin, jota ei voi arvata, ja minä aina vaaniskelen hänen tarpeitaan ja toivomuksiaan. Oi, enkelini, kuinka minun sydämeni on laajentunut, kun sinä sensijaan olet kutistanut omasi alistamalla sen seuraelämän palvelukseen! Odotan sinua erakon kärsimättömyydellä. Tahdon tietää mielipiteesi l'Estoradesta, niinkuin sinäkin epäilemättä haluat kuulla, mitä minä ajattelen Macumer'sta. Kirjoita minulle viimeisestä yömajastanne. Väkeni tahtoo tulla mainehikkaita vieraitamme vastaan. Tule, Parisin kuningatar, meidän vaatimattomaan maataloomme, jossa sinua rakastetaan!