II.
Karmen-Seekulaare
eli
Vuosisataislaulu.
"Hora praeterita nunquam revertitur."
Lyhyt johdanto Vuosisataislauluun.
Meillä on jokseenkin hämärää tietoja tuon Roman kuuluisan Vuosisataisjuhlan alku-ajoilta. Arvellaan sitä vietetyn jo kuningastenkin aikakaudella; vaikka kaikki lähempi määritteleminen kuitenkin uinuu tuon häilyvän tarumaailman helmassa. Muutaman hämärän tarun mukaan olisi juhla alkuansa ollut ainoastaan jonkunlainen n.k. sukujuhla. Eräs Valerius-niminen mies olisi nim. keksinyt Marskentällä (Terentumissa l. Tarentumissa), lähellä Tiberin rantaa, muutaman tulta-suitsevan luolan, johon pystytettiin jonkinlainen maanalainen alttari Pluton (Dis pater) ja Proserpinan palvelemista varten. Luola pyhitettiin Valerius-suvulle (gens Valeria) ja siellä uhrailtiin aluksi ainoastaan tämän suvun menestykseksi. Varsinaiseksi Vuosisataisjuhlaksi tahi ainakin siltä vivahtavaksi lienee tuo mainittu Valerius-suvun uhritoimitus muuttunut vasta tasavallan aikana, jolloin ensimmäisen konsulin, Publius Valerius Publikolan, sanotaan (toisten mukaan v. 509, toisten v. 456 e.Kr) Terentumissa ensi kerran juhlallisesti uhranneen koko kansan puolesta. — Sibyllan kirjain mukaan piti Vuosisataisjuhlaa vietettämän säännöllisesti joka sadas vuosi, kolme vuorokautta kestävillä leikeillä ("ludi terentini vel seculares") ja uhreilla Marskentällä. Kuitenkaan mitään säännöllisyyttä juhlan viettämisessä ei liene ollut, koska eri kirjailijat kertovat sen tapahtuneen aivan eri aikoina. Ainakin ajan pitkään, sen voimme varmuudella sanoa, joutui juhla joutumistansa unhoituksiin ja vihdoin v. 126 e.Kr. mainitaan viimeisen Vuosisataisjuhlan tapaisen juhlallisuuden vietetyn. — Kun Augustus oli kymmenen vuotta hoitanut yksinvaltaa Roman valtakunnassa ja ottanut sen vieläkin viideksi vuodeksi, antoi hän käskyn Vuosisataisjuhlan viettämiseen, nähtävästi tämän suuren valtansa vakavammaksi vahvistamiseksi. Sibyllan pappein avulla, jotka, Etrurialaisten tapaan, arvattavasti Augustuksen mieliksi, kavalasti selittelivät Sibyllan kirjain mukaan vuosisataan kuuluvan satakymmenen vuotta, ja erään Volkatius-nimisen ennustajan (haruspex) julistuksen nojalla, koska muka eräs suuri "Maailmanvuosi", jonka piti tuoda aivan uusi järjestys (ανάστασισ τών πάντων) maailmaan, oli loppunut ja se sattunut juuri v. 17 e.Kr., pani Augustus hätämältänsä tuon loistavan juhlan toimeen. Mitä muuten itse juhlaan tulee, näkyy se Augustuksen mahtavissa käsissä saaneen kokonansa toisen tarkoituksen, kuin sillä ennen oli ollut. Kuten jo edellä on huomautettu, oli juhla vähitellen muuttunut yksityisestä "sukupalveluksesta" valtakunnan yhteiseksi, etupäässä Manalan jumalain kunnioittamisjuhlaksi. Mutta Augustuksen toimesta muuttui se taivaan jumalain, varsinkin niiden, jotka suosivat Roman kaupunkia ("quibus septem placuere colles"), siis tavallansa itse Roman ja sen menestyksen kunniaksi. — Juhlaa vietettiin kolme vuorokautta. Lähettiläät kutsuivat aluksi kansan juhlailemaan ja Sibyllan papit l. Viisitoistamiehet ("quindecimviri sacris faciundis") jakelivat kaikille vapaille kansalaisille suitsutusaineksia ("suffinzenta" s.o. soihtuja, tulikiveä, pikiä y.m., joita uhrauksissa tarvittiin), samalla kun nisuja, ohria ja herneitä oli saatavissa Jupiterin, Apollon ja Dianan temppeleissä, niin kutsuttujen "esikoisuhrien" toimittamista varten. Auringon laskun jälkeen alkoi keisari Viisitoistamiesten seurassa varsinaisen toimituksen Marskentallä (Terentumissa), uhraamalla kolme pukkia Parkoille, Ilithyialle ja Tellukselle. Seuraavana päivänä uhrattiin Kapitoliumissa Jupiterille valkeita härkiä ja Junolle valkeita lehmiä sekä pidettiin Apollon kunniaksi juhlaleikit ("ludi scenici") teaatterissa; toisen päivän pyhittivät vaimot (matronat) Junon kunniaksi Kapitoliumissa ja vasta kolmantena toimitettiin uhrit Apollon ja Dianan kunniaksi sekä laulettiin Vuosisalaislaulu ("Carmen-Seculare") Apollon temppelissä Palatinus-vuorella. — Tätä tilaisuutta varten oli Horatius Augustuksen kehoituksesta sepittänyt kysymyksessä-olevan Vuosisataislaulun. Laulamaan tätä uutta juhlalaulua valittiin ylhäisempien Romalaisten lapsia ("patrimi et matrimi" s.o. sellaisia, joiden molemmat vanhemmat vielä olivat elossa). Näitä oli luvullansa viisikymmentäneljä, jaettuina kahteen vuorotellen laulavaan kööriin, poika- ja tyttökööriin, joissa kummassakin oli kaksikymmentäseitsemän henkeä. Laulu laulettiin seuraavaan tapaan:
Säkehistö 1 ja 2: (προσωδός) Pojat ja Tytöt.
Säkehistö 3: Pojat. Säkehistö 4: Tytöt.
Säkehistö 5: Pojat. Säkehistö 6: Tytöt.
Säkehistö 7: Pojat. Säkehistö 8: Tytöt.
Säkehistö 9: (μεσωδός). Säkeet 1 ja 2 Pojat. Säkeet 3 ja 4 Tytöt.
Säkehistö 10: Pojat. Säkehistö 11: Tytöt.
Säkehistö 12: Pojat. Säkehistö 13: Tytöt.
Säkehistö 14: Pojat. Säkehistö 15: Tytöt.
Säkehistö 16-19: (επωδός). Pojat ja Tytöt.
Vuosisataislaulu.[1]
("Carmen-Seculare.")
Pojat ja Tytöt:
Oi Foebus[2] ja sinä metsäin hallitsijatar Diana,[3] te taivaan kirkas kaunistus! Oi te, joita ainian on palveleminen ja palveltu! Suokaa meille, mitä rukoilemme tällä pyhällä hetkellä,[4] jolloin Sibyllan[5] kirjat ovat velvoittaneet valitut[6] tytöt ja kainot pojat virittämään ylistysvirren niiden jumalain kunniaksi, jotka suosivat seitsemää kumpua![7]
Pojat:
Oi armas aurinkoinen! Sinä, joka loistavina vaunuillasi tuot päivän ja viet sen jälleen sekä aina nouset uutena, mutta kuitenkin samana; ällös nähkö mitään mahtavampaa, kuin Roman kaupunki!
Tytöt:
Oi Ilithyia![8] Sinä, joka olet suopea onnellisesti tuomaan päivän valoon täysi-aikaiset sikiöt; suojele äitejä,[9] joko sitten ennemmin tahdot kutsuttaa Lucinaksi[10] tahi Genitalikseksi![11]
Pojat:
Oi jumalatar! Auta nuorta vesaa[12] vaurastumaan ja siunaa nuot isäin[13] säädökset, jotka koskevat naisten naittamista ja tuota uusista sikiöistä runsasta aviolakia![14]
Tytöt:
Oi että määrätty ajanjakso,[15] joka sadaskymmenes vuosi, palauttaisi nämä laulut ja nämä kolmena kirkkaana päivänä ja yhtä monena hupaisena yönä vietettävät juhlaleikit[16] jälleen!
Pojat:
Oi Parkat![17] Te, jotka todenperäisesti julistatte,[18] mitä kerta on päätetty ja mitä asiain vakava loppu todistaa;[19] liittäkää uusia onnenvaiheita noihin jo koettuihin![20]
Tytöt:
Tuo hedelmistä ja karjasta rikas Tellus[21] lahjoittakoon tähkäruunun Cereelle![22] Sekä virvoittavat sateet että Jupiterin[23] tuulet virkistäkööt hedelmällisyyttä!
Pojat:
Oi Apollo! Kätke nuolesi ja kuule lempeästi ja armiaasti meidän poikain rukoukset!
Tytöt:
Oi Luna![24] Sinä tähtien kaksikantainen[25] kuninkatar; kuule meitä tyttöjä!
Pojat:
Jos Roma on teidän käsi-alaanne, jos Iliumin[26] joukot ovat saapuneet Etrurian[27] rannalle, nimittäin se osa niistä, jota oli käsketty[28] onnellista matkaa muuttamaan Lariansa[29] ja kaupunkiansa.[30]
Tytöt:
Se osa, jolle hurskas Aeneas,[31] joka jäi eloon isänmaastansa, vaaratta[32] raivasi vapaan tien Trojan liekkien keskitse, antaaksensa heille enemmän,[33] kuin mitä he olivat jättäneet.
Pojat:
Niin suokaa, oi jumalat, oppivalle nuorisolle kelpo tapoja, sävyisälle vanhuudelle lepoa, Romuluksen[34] kansalle valtaa, jälkeläisiä ja kaikkea kunniaa!
Tytöt:
Mitätahansa tuo Ankhiseen ja Venuksen jalo jälkeläinen,[35] uhraamalla valkeita härkiä, teiltä rukoilleekin, saakoon hän, ollen taistelevaa vihollista mahtavampi, mutta lempeä voitettua kohtaan!
Pojat:
Jopa Medialainenkin[36] pelkää hänen sekä maalla että merellä mahtavia sotajoukkojansa ja Alban[37] kirveitä; jopa nuot vielä äskettäinkin kopeat Skythalaiset[38] sekä Indialaiset[39] anovat hänen lausuntoansa riita-asioissansa.
Tytöt:
Jopa Luottamus,[40] Rauha, Kunnia, entinen Kainous ja unhoitettu Miehuus rohkenevat palata ja runsas Ylellisyys, täysinäisine sarvinensa, ilmestyy näkyviimme.
Pojat ja Tytöt:
Jospa tuo tietäjä Foebus, koristettuna välkkyvällä joutsellansa, tuo yhdeksän Kamenan[41] lemmikki, joka parannustaidollansa virkistää ruumiin väsyneet jäsenet, jospa[42] hän vaan suotuisasti katsahtaa Palatinuksen[43] kummuille, säilyttää hän Roman vallan ja Latiumin[44] onnen loistossansa toiseen lustrumiin[45] ja aina onnellisempaan aikakauteen asti. — Ja Diana, joka hallitsee Aventinusta[46] ja Algidusta,[47] hän ottaa vaarin Viisitoistamiesten[48] rukouksista ja kallistaa hyväntahtoisesti korvansa poikain[49] lupauksiin! — Me taas, tämä laulukunta, jotka olemme oppineet virittämään ylistyslauluja sekä Foebuksen että Dianan kunniaksi, viemme kotiimme sen hyvän ja varman toiveen, että Jupiter ja muutkin jumalat kuulevat tämän rukouksemme.