HILJAA, HILJAA —!
Hiljaa, hiljaa, armahin, vaietkaamme,
hellävaroin kun hämynhenget täyttää
ihmeellisin, ihananhennoin haavein
rintamme onnen!
Hiljaa, hiljaa, armahin, — äännähdyskin
tunnelman niin aavistusherkän särkee,
yön kun hiljaisuudessa onni varkain
sieluhun hiipii!
Hiljaa, hiljaa, armahin: — hetket häipyy —
kiirehellä harmajat vuodet vierii;
katso, kohta iäksi vaienneet on
sävelet sielun!