MUISTOT
Ne saapuu taasen, vanhat muistot nuo, ja vanhan kaipuun uuteen liekkiin luo. — On vuotta monta iäks mennyt pois, vaan vielä muistan, niinkuin nyt se ois, sen kesän armaan — puiston kukat, puut ja järven aallot, öiset tähdet, kuut ja metsälammen, kisat kesäyön ja hovinneidon, johon syttyi syön; sun sulos muistan, unelmaini kukka, sa muistoin mailla olet ihanin: — kuin taivas katse, päivänkultaa tukka ja olentosi — niinkuin enkelin! — Ah, mikä lumo ensi lemmen yllä ja mikä sulo ensi lemmityllä!