»PERINNÖLLISET KUNNIAPROLETÄÄRIT»
Kommunismin enemmän tai vähemmän taivaallisessa, mutta enteistä ja tunnustähdistä päättäen tuskin tuhatvuotiseksi elävässä valtakunnassa ei sopu tunnu oikein sijaa antavan. Vaikka emme otaksuisikaan kultavaakaa käytetyn joka sanaa punnittaessa siinä »Latvia Sargsin» uutisessa, jonka mukaan »Lenin on antanut käskyn Trotskin vangitsemisesta, mutta Trotskin käskystä on Lenin vangittu», ja vaikkapa yleensäkin uskoisimme mieluummin bolshevikkien omien lehtien, »Krasnaja Gasetoiden» ynnä muiden, verrattain niukkoihin tietoihin punaisten armeijan asemasta rintamilla ja tapahtumista Moskovassa, niin käy niistäkin ilmi, että sisäistä hankausta on olemassa ehkäpä enemmän kuin ennen, ja että bolshevikkien vastustajainkin taholta aletaan luopua mainittujen vikkien naureskelemasta »porvarillisen kansanvallan voinpehmeästä rauhanystävyydestä» sekä kokeilla huolellisesti valmistettujen ja pontevasti ladattujen käsipommien vaikutuksesta sekä yksityisiin komissarioihin että kokonaisiin kommunistikomiteoihin.
Nyt on neuvostohallitus päättänyt antaa pommiräjähdyksissä kärsineille kommunisteille arvonimen »perinnöllinen kunniaproletääri».
Monilla muilla aloilla ovatkin jo bolshevikit huomanneet sittenkin ainoaksi mahdolliseksi bolshevikkikommunismin pystyssäpysyttämiseksi ne vanhat kirotut porvarilliset järjestelmät: ankara kuri sotaväessä, ankara kuri liikkeissä, suuret palkat liikkeenjohtajille, urakkapalkat, Taylor-järjestelmä työnteossa j.n.e. Nyt tulevat kunnianimet, perinnölliset aatelisarvot — tietenkin proletaarisessa hengessä — ja kaikki muut ihmisluonteen kaipaamat koroitukset.
Perinnöllinen kunniaproletääri…
Neuvostovaltioneuvos… todellinen neuvostovaltioneuvos… kommunismin sihteeri… salabolshevismineuvos… Marxin ritarikunnan ensiluokan proletääriritari oikeudella kantaa ryöstetyillä jalokivillä koristettua kansainvälisen luteen kuvaa torakanvärisessä nauhassa… kaikkeinkorkein kommunistinen ylipyöveli… oikeauskoisen bolshevismisynoodin yliprokuraattori… köyhälistökreivi… hänen kommunistinen korkeutensa suurrepaleruhtinas…
Ei, me jätämme uusien arvonimien keksimisen yhä edelleenkin neuvostohallitukselle, sillä aivan epäilemättä on se osoittava suurempaa kekseliäisyyttä kuin me. Perinnöllinen kunniaproletääri… alku on yhtä kaunis kuin lupaavakin.
Kuinka paljon perinnöllisiä kunniaproletäärejä Venäjällä tulee nimitettäväksi, riippuu kai taas siitä, miten perusteellisesti sosialivallankumouksellisten ja menshevikien onnistuu toimeenpanna lupaamansa vastaterrorismi, suhteessa jo räjähdytettyä kommunistia 1:tä surmattua sosialivallankumouksellista vastaan.
Tasa-arvoisuus ei ole enää korkeassa kurssissa Neuvosto-Venäjällä, sillä kaiketikin ovat miljoonat bolshevikit luulleet tähän saakka olevansa — perinnöllisiä kunniaproletäärejä.
(1919).