VALKOINEN TERRORI.
Valkoinen terrori on riehunut Mouhijärvellä.
Paikkakunta on ollut kauhun vallassa.
Onneksi on kansanedustaja Väinö Tanner selviytynyt hengissä suuresta vaarasta.
Mutta jokseenkin vähissä hengin.
Vaikka siellä ammuttiin, niin ei henki kuitenkaan vielä mennyt.
Mutta kun julmurit koettivatkin lopettaa hänet kuristamalla.
Kertoi Väinö Tanner ja »Suomen Sosialidemokraatti».
Kurkusta näet kruuvasivat, niin että henki vain vähän pihisi. Kertoivat samat äärettömän luotettavat lähteet.
Suomen kansa värisi mielenliikutuksesta.
Se värisi samalla tavalla kuin se värisi silloin, kun Kuusinen petomaisella tavalla teurastettiin ja paloitettiin kappaleiksi.
Sitten ryhdyttiin pitämään poliisitutkintoa. Ja siinä muisteli hra Väinö Tanner hieman tarkemmin asiaa ja myönsi, etteivät ne sentään tainneet hirttää häntä. Eivät edes kuristaneetkaan. Eivätkä ampuneet häntä seulaksi. Eivät ruhjoneet hänen päätään kiväärinperillä murskaksi.
Mutta jotain pöyristyttävää oli kuitenkin tapahtunut.
Nimismies oli vaatinut hra Tanneria ilmoittamaan nimensä.
Sellaiseen raakalaisuuteen voi valkoinen terrori tässä porvarillisessa yhteiskunnassa johtaa.
Mutta nimismiehellä oli nyt kerta kaikkiaan se vanhoillinen ja epäkansanvaltainen käsitys tehtävistään, että kun pahamaineiseen pesään saapuu tuntematon mies pitämään kokousta tunnettujen punikkien ja ehdonalaisten kanssa, niin täytyy viranomaisten ainakin tietää, kuka se vieras on, joka kunnioittaa Mouhijärveä läsnäolollaan.
Hra Tannerilta on kysytty, että miksi hän herran nimessä sitten ei tahtonut nimeänsä ilmaista.
Hra Tanner on selittänyt, että häntä »huvitti» olla sanomatta nimeään.
Mutta me arvaamme, mikä takana piilee.
Tiedämmehän, että jättiläisten valta vanhaan aikaan perustui siihen, ettei kukaan tiennyt heidän nimeään.
Olettehan lapsuudessanne lukeneet Topeliuksen »Lukemisista lapsille» jättiläissadun ukko Finnistä.
»Ol' vanha jättiläinen muinoin, puun mittainen ja julma partasuinen. Hän oli Pohjoismetsän asukas ja jättiläisten aimo kuningas».
Noh, hra Tanner ei tosin ole varreltaan ja vartaloltaan mikään jättiläinen. Ei sinne päinkään. Mutta hän kai lukeutuneekin niihin nykyaikaisiin hengen jättiläisiin, joista ei maassamme ole mitään puutetta.
»Täss' seikka vielä kerrottava lie nyt: Tuon kouvon nimeä ei kenkään tiennyt, ja perustuikin tähän nimehen juur voima sekä valta jättien».
Aivan niinkuin hra Tannerin valta, voima ja kunnia Hakalan punikkitorpassa Mouhijärvellä.
Pappi, jolle Pohjoismetsän jättiläinen oli rakentanut kirkon sillä ehdolla, että saa palkakseen kaivaa silmät papin päästä, kuuli sattumalta jättiläisen akan laulavan lapselleen: »Viel' isäs valta vankka on kuin vuori; jäi salaan ihmisiltä vieläkin ett' erämaiden kuningas on Finn».
Ja kun jättiläinen tuli vaatimaan papilta palkkaansa, niin laukaisi pappi hänelle nimen vasten naamaa: »haastelkaamme hiukan, ukko Finn».
»Hyi, sana tuo se tuiskahutti tulta, ja tomu mäillä tuoksi, siukui multa! Siin' ukko seisoi kuin patsas vaan, ei kättä liikuta, ei jalkaakaan».!
Sosialidemokraattinen puoluejättiläinen Väinö Tanner tuli lopulta sanoneeksi nimensä, ja siihen se sitten loppuikin koko juhlallinen jännitys. Lumous oli poissa.
»Suomen Sosialidemokraatissa» on sitten koetettu tehdä asiasta julma numero, mutta se näkyy kuivavan lopuksi kokoon kuin lasaretin suurus. Sillä kärpäsellä ei näytä olevan oikein voimia kasvaa härkäseksi.
Nyt te tiedätte, miksi hra Tanner ei tahtonut sanoa nimeään
Mouhijärvellä.
Valitettavasti ei hänelle riittänyt sisua pysyä järkähtämättömänä, joten hänen mahtinsa romahti.
(1920.)