NIVALAN SEURAKUNTA »ANKARAN HÄMMÄSTYKSEN JA PELON VALLASSA»
Se vanha mato ja pimeyden pääruhtinas, jonka yleisessä käytännössä ei ainoastaan hevosmiesten vaan myöskin jalankulkijain keskuudessa oleva suomalainen nimi on liian karkea tässä hiotussa ja hienotunteisessa esityksessä lausuttavaksi, näyttää viihtyvän huonosti omassa valtakunnassaan. Antaa enimmäkseen vierailunäytäntöjä täällä maanpinnalla ollen erityisesti mielistynyt pohjoismaihin. Ruotsin lehtien tietämän mukaan on se viime aikoina pitänyt pahaa mökää Pohjanlahden toisella puolen useissa Norrlannin kirkoissa, ja nyt on se, ennenkuin jääesteet ovat tehneet yli purjehtimisen vaikeaksi, siirtynyt tälle puolen. Emme kuitenkaan lausu sitä tervetulleeksi. Toivoisimme, että se menisi matkaansa. Se saa vain aikaan levottomuutta ja epäjärjestystä. Mielestämme on tämän parantumattoman rettelöitsijän vierailu sitäkin röyhkeämpi, kun se on asettunut tällä kertaa Nivalaan, itse pääministerin kotipitäjään. Se tuntuu meistä tahalliselta uhmailulta, ettemme käyttäisi pahempaa sanaa. Pyydämme saada esittää jyrkän vastalauseemme.
Asia on muutoin täyttä totta ja aivan vakavaa laatua, joten mekin tahdomme käsitellä sitä vakavassa hengessä. Siitä on »Vaasan» viime maanantain numerossa pitkä ja asiallinen uutinen, missä kirjeenvaihtaja ilmoittaa, että »seurakunta on joutunut ankaran hämmästyksen ja pelon valtaan».
Eräänä yönä joku viikko takaperin huomattiin komeiden valojen loistavan
Nivalan kirkosta. Kirkko säteili kuin juhlavalaistuksessa.
Kirkon lähellä asuvat seurakuntalaiset tunsivat kylmän väristyksiä ja vetivät peiton korviinsa sekä koettivat nukkua, mutta uni oli paennut. Kun he vähän ajan kuluttua kurkistivat uudelleen peiton reunan yli ja vilkaisivat ikkunasta kirkkoon päin, loisti kirkon ilotulitus edelleen himmentymättömällä voimalla.
Mutta hetken kuluttua kuului pimeästä porstuasta kopinaa, ja ovelle jyskytettiin, jolloin kauhu valtasi mielet, ja jokainen ajatteli, että nyt »se» pyrkii tänne.
Onneksi oli tulija vain naapurin isäntä, joka pyrki sisälle tärkeän asian tähden, ja hänellä oli kivääri kädessä ja hän sanoi, että niinkuin näette, on tässä jotain outoa ja eriskummallista. Nyt jos koskaan on lähdettävä. Mies talosta ja kaksi parhaasta.
Vähän ajan kuluttua eteni kirkkoa kohti tumma miesjoukko, jonka ytimenä olivat kylän pelkäämättömimmät isäntämiehet ja joka oli varustettu kivääreillä ja ampumatarpeilla sekä kansallisilla aidanseipäillä. Se ei rientänyt juoksumarssissa, vaan liikkui olosuhteiden vaatimalla varovaisuudella kohti temppeliä, joka säteili kaameaa, kylmää ja kirkasta valoa.
Mennessä päätettiin koettaa ottaa paholainen elävänä kiinni. Siitä syystä ammuttiinkin kirkon edustalle tultua ilmaan eräitä yhteislaukauksia, niin että ikkunat helisivät. Odotettiin, että vihattu ja rietas olento ampumisen kuullessaan hyppäisi hätääntyneenä ulos tiedustelemaan, mistä oli kysymys, jolloin Nivalan riuskat ja paholaista pelkäämättömät isäntämiehet karkaisivat yksimielisesti hänen niskaansa, antaisivat hänelle eräitä tuntuvia ja hyvin ansaittuja naksauksia aidanseipäistä sekä köyttäisivät hänet ja veisivät riemusaatossa vanginkuljettajan tai nimismiehen haltuun passitettavaksi maaherran käsiteltäväksi irtolaisuudesta, luvattomasta kirkkoon tunkeutumisesta sekä pitkäaikaisesta ja osittain menestyksellisestä Suomen kansan sielujen pyydystämisestä.
Mutta ei mitään näkynyt eikä kuulunut.
Vihdoin Nivalan rohkeat isäntämiehet tunkeutuivat ladatut kiväärit sojossa ja aidanseipäät pystyssä sakariston kautta kirkkoon.
Kirkossa vallitsi sakea pimeys.
Vanha herra oli sammuttanut valot ja lähtenyt nukkumaan tai, mikä on luultavampaa, piileskeli.
— Tule esille! huusivat isäntämiehet.
— Täällä olisi miehen vastusta! ilmoittivat toiset.
Mutta se ei edes vastannut. Kirkossa vallitsi kaamea hiljaisuus.
Retkikunnan täytyi palata tyhjin toimin takaisin.
»Todellinen kammo on nyt vallannut seurakunnan», ilmoittaa kirjeenvaihtaja, »sillä odotetaan, että se yöllinen juhlavalaistusten pitäjä voi kirkosta löytää ihmisasuntoihin».
Tällä kannalla ovat asiat. Synkällä kannalla, mitä Nivalaan tulee.
Ehdottaisimme puolestamme, että Nivalan ukot luopuisivat yltiöpäisestä aiheestaan ottaa paholainen elävältä kiinni. Se pääsisi luultavasti kuitenkin karkuun. Mikäli olemme kuulleet, ei se pysy muuta kuin pullossa, jos korkki on lujasti kiinni, ja sen pulloonpujottaminen saattaisi käydä liian vaikeaksi. Ja onkohan Nivalassa enää pullojakaan?
Ampukaa se! Se on sen kyllä ansainnut. Mutta älkää ampuko nahkaa arvottomaksi. Ampukaa se taitavasti ja siististi ja lähettäkää se Helsinkiin täytettäväksi ja yliopiston kokoelmiin asetettavaksi.
Se olisi harvinaisuus, jota ei luultavasti ole millään muulla yliopistolla.
(1923.)