RANTASALMEN UKKO JA HÄNEN 400 MK MAKSANUT PÄSSINSÄ
Eräällä viimeisistä kulkuvuoroistaan ajoi, niinkuin lehdet ovat asiallisesti ja tyhjentävästi kertoneet, höyrylaiva »Leppävirta II» karille.
Tämä tapahtui Varkauden lähellä.
Laivalla oli paljon matkustajia, mutta vain yksi pässi, joka ajatteli, että kaikessa sitä ollaan, niinkuin nyt esimerkiksi tässä »Leppävirta II:ssa». Mutta ei se sentään puhunut mitään, mullisteli vain pässimäisiä silmiään.
Tämä pässi ei matkustanut yksin ja oman onnensa nojassa. Sen uusi isäntä ja uusi emäntä ja isännän ja emännän lapset olivat mukana. Koko perhe niin sanoaksemme, pässiä myöten.
Rantasalmelainen isäntä oli käynyt toisella paikkakunnalla pässin ostossa, koska hänen luottamuksensa Rantasalmen pässeihin oli horjahtanut. Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan, ei edes pässikään. Hyvän pässin oli rantasalmelainen mielestään ostanut, ja hyvän hinnan oli hän siitä myös maksanut. Ja nyt matkusti hän pässeineen ja vaimoineen ja lapsineen tyytyväisin mielin takaisin kotimaahan Rantasalmelle. Eikä ajatellut muuta kuin pässiään. Hän katseli pässiään ja ajatteli, että siinä se on vasta pässi, ei ole koko Rantasalmen kihlakunnassa näin etevää ja luonnonihanaa pässiä, ja pässi katseli häntä ja ajatteli, että mikähän äijä sitä sinäkin oikein olet ja kuinkahan sinun kanssasi mahtaa tulla toimeen? Sillä isäntä tiesi pässin arvon tarkalleen ja markalleen, mutta pässi ei vielä tiennyt isäntänsä arvoa, kun ei ollut hänestä mitään maksanut. Hän ei aavistanut, millaisen helmen isäntien ja pässinomistajien joukossa kohtalo oli sille lahjoittanut.
Samassa karahti laiva karille.
Tästä syntyi tietysti, niinkuin aina, aikamoinen mökä ja meteli ja hätä ja hälinä. Matkustajat luulivat, että laivan pohjassa on ladon oven kokoinen reikä, ja että muutaman hetken kuluttua vain joukko kuplia vedenpinnalla osoittaa »Leppävirta II:n» ja sen matkustajain viimeistä märkää leposijaa…
Mutta rantasalmelainen pässinomistaja ei huutanut eikä hätäillyt.
Hän vain hyppäsi tempaamaan kaksi korkkivyötä, joista toisen hän sitoi pässin ympärille ja, kun aikaa vielä oli, toisen omille vyötäisilleen.
Ja sitten hän asettui rauhallisin mielin pässinsä viereen odottamaan tapahtumien kehitystä.
Laiva ei kuitenkaan uponnut, koska sille ei ollut tullut mitään pahempaa vauriota.
Matkustajat rauhoittuivat.
Sitten he alkoivat keventynein mielin katsella ympärilleen ja äkkäsivät pelastusvyöllä vyötetyn rantasalmelaisen ja hänen yhtä hyvästi varustetun pässinsä ja keräytyivät tämän vakavan ja asiallisen parin ympärille nauramaan ja räkättämään ja munimaan savolaisviisautta, ja kysyivät, että miksikä sinä varustit pässin pelastusvyöllä, mutta et akkaasi ja lapsiasi?
Mutta se Rantasalmen ukko loi vakavan katseen näihin tyhjänpuhujiin ja huomautti, että kyllähän niitä aina akkoja ja lapsia saa, eivät ne maailmasta kesken lopu, eivät ainakaan Rantasalmelta, ja lisäsi:
— Luulettako työ… kun oon juur'ikkään ostana niin hyvän pässin, jotta semmosta ei oo koko Rantasalamen kihlakunnassa — vai oottako millonkaan nähnä näin hyvännäköstä pässii? — ja maksana tästä neljäsattoo markkoo…
Ja pässi loi kiitollisen ja hyväksyvän silmäyksen isäntäänsä ja mäkätti:
— Hädässä ystävä tutaan!
(1923.)