RANTASALMEN INDEKSI
Laillisen edesvastauksen uhalla kielletään täten kenenkään antamasta työtä, asuntoa ja ruokaa Rantasalmen indeksille, kuin myöskään millään muulla tavalla luonaan hyysäämästä mainittua indeksiä, joka on kadonnut kotipaikaltaan Rantasalmelta jättäen jälkeensä joukon selvittämättömiä asioita.
Sitä tai niitä henkilöitä, jotka mainitusta indeksistä jotakin tietävät, pyydetään ensi tilassa ilmoittamaan asiasta Rantasalmelle tai lähimmille poliisiviranomaisille.
Asianomaiseen aikaan syksyllä julistettiin eräässä Rantasalmen pitäjän kylässä kansakoulunopettajan paikka auki.
Mutta kun palkkaan kuuluvat tavalliset luontaisedut tällä koululla olivat puutteelliset, luvattiin maksaa opettajalle niistä korvausta rauhanaikaisen taksan mukaan, kerrottuna indeksillä.
Opettaja saatiin, ja pianpa alkoi sitten koulusta kuulua tavaamisen ja lukemisen jyräkkä.
Äskettäin kääntyi opettaja johtokunnan puoleen huomautuksella, että työmies on palkkansa ansainnut.
Aivan varmasti, myönsi johtokunta. Siitä ei tule riitaa. Tässä on palkka tämän verran, ja sitten tulee vielä korvausta niistä yhteisen ja suuren Luontoäidin antimista, lehmälaitumista ynnä muista. Se olisi rauhanaikaisten tavallisten taksojen mukaan niin ja niin paljon — se tuntuu vähältä, mutta annahan kun kerromme höyräytämme sen indeksillä… on se mukava tuo indeksikin. Se on niitä nykyajan keksintöjä, niinkuin lentokoneetkin ja muut langattomat lennättimet. Ja langatonhan se on indeksikin, ha, ha, kun nyt sitten vielä keksittäisiin langaton ompelukonekin…
Johtokunta piti semmoista leppoisen ja pilvisen syyspäivän puhetta ja kaiveli laatikoitaan ja sanoi, että missäs se sitten se indeksi on? Sitähän tässä juuri tarvittaisiin.
Indeksiä ei kuitenkaan löytynyt.
On se nyt kumma paikka, sanoi johtokunta. Numeroita on käytettävissä rajattomasti ja kertomataulukin osataan — onhan tässä sitäpaitsi opettaja kaiken varalta — mutta kun ei löydetä indeksiä!
Johtokunta lohdutti kuitenkin opettajaa, että eipä hätää mitään. Hätä pannaan säkkiin ja säkki lättiin, hi hi… kysytään kunnanvaltuuston indeksiä. Kyllä kunnanvaltuustolla indeksi on, kuinkas se tulisi ilman indeksiä toimeen?
Johtokunta teki niin.
Valtuuston puheenjohtaja sanoi, että jaa, indeksi… niinpä tietenkin.
Kyllä te kohta indeksin saatte.
Valtuuston puheenjohtaja ryhtyi selailemaan papereitaan.
Vihdoin kohotti hän päätään, pyyhkäisi otsaansa ja sanoi, että niin tämä on kuin jotakin romaania — koko Rantasalmen indeksi on kateissa! Ei näistä papereista ainakaan sitä löydy.
Johtokunta palasi kotiin. Kurainen tie läiskyi kengänpohjien alla, ja varikset raakkuivat pellolla aidan takana pahaenteisesti.
— Noilla se on, noilla variksilla, aina oma indeksinsä, mutta meillä ei ole mitään indeksiä, ajatteli johtokunta surunvoittoisesti.
— No indeksi löytyi? kysyi opettaja.
— Kananhäntä löytyi, mutta ei mitään indeksiä, murisi johtokunta huonotuulisesti. — Ei ole indeksiä minkäännäköistä koko Rantasalmella.
— Koettakaa nyt kuitenkin saada se jostakin käsiinne, kehoitti opettaja.
— Kyllähän sitä täytyy koettaa, huokasi johtokunta. Jos tarkastaja tietäisi jotakin indeksistä.
Johtokunta soitti kansakouluntarkastajalle.
— Eikös teillä sitten ole indeksiä? kysyi tarkastaja.
— Ei ole, lieneekö koskaan ollutkaan, vastasi johtokunta vähän alakuloisessa sävyssä.
— No en minäkään tiedä teidän indekseistänne mitään, ilmoitti tarkastaja. — Mitäs sinne Rantasalmelle muuta kuuluu?
Kun johtokunta palasi puhelimesta, pyörähtelivät silmät vähän levottomasti johtokunnan päässä.
— Ei sitä kehveliä mistään löydy! noitui johtokunta.
Hetken kuluttua soi Savonlinnan poliisilaitoksen puhelin.
Rantasalmelainen johtokunta se siellä hätäpäissään tiedusteli indeksiään.
— Ei, hyvät ystävät, vastasi Savonlinnan poliisi. — Ei meillä itsellämmekään mitään indeksiä ole. Vielä vähemmän me Rantasalmen indekseistä tiedämme.
Johtokunta soitti poikki ja istuutui sitten pyörittelemään peukaloitaan tuijottaen synkän näköisenä ulos ikkunasta.
— Ei vain löydy indeksiä? kysyi opettaja.
— Ei, vastasi johtokunta istuen peukaloitaan myötäpäivään pyörittäen ja tuijottaen ulos ikkunasta.
— Mitäs sitten tehdään? kysyi opettaja. — Minä taidan nyt jäädä ilman palkkaa?
Johtokunta ei vastannut siihen mitään.
Se vain katseli kalseasti ulos ikkunasta ja alkoi pyörittää peukaloitaan vastapäivään.
Opettaja on nyt kirjoittanut asiasta sosialiministeriöön.
Saa sitten nähdä, onko siellä varastossa jotakin vähän käytettyä, mutta vielä hyvässä kunnossa olevaa indeksiä Rantasalmelle lainattavaksi.
(1923.)