PITÄISI OLLEEN TAPAHTUNUT ILMAJOEN HUISSINKYLÄSSÄ
Eräs mies tullut sikäläiseen kauppapuotiin.
Seisoskellut ja katsellut kauppamiestä ja hänen monipuolista tavaravarastoaan ja raapinut takaraivoaan, ja kauppias muilta kiireiltä kerjettyään kysäissyt, että pitikös sitä teille mitä, vai?
Hm, hm, se mies ryästellyt. Onkos teillä — jos niinkuin sattuisi olemaan, sitä semmoista limonaatia, niinkuin ne sanovat?
Kauppias vastannut, että onhan sitä limonaatia. Onhan meillä. Limonaatia on ja vaikka mitä. Mitä kukin halajaa. Paljonkos pitäisi olla limonaatia?
— No, mitäs… eihän sitä paljosta. Eihän se liika lihota, jollei kohtuus elätä, hehe. Jos ottaisi putelin, kun ei ole tullut ennen maistetuksi.
— Vai niin säilynyt, ettei ole ennen limonaatia maistellut, arvellut kauppias, ja avannut pullon ja pannut sen ja lasin tiskille, jossa jo ennestään ollut joku pullo, ja ruvennut taas toisia ostajia palvelemaan.
Se mies kaatanut pullosta lasin täyteen ja juonut lasin tyhjäksi ja sanonut suoraan, että:
— Ei tää oikeen hyvvää oo, mutta kun minä kerran oon maksanu, niin täytyyhän sen juora… ja näkyyväthän sitä muutkin juovan.
Näin sanonut mies, josta ei limonaati oikein hyvää ollut.
Mutta juonut se kumminkin sen kaikki.
Välillä pysähtynyt suutaan muikistelemaan, niinkuin limonaatinjuojien tapana on, mutta sitten taas kaatanut virvoitusjuomaa naamaansa.
No, loppunut se pullo, vaikkei se oikein maistunutkaan.
Mies kysynyt, että mitäs tämä maksaa, ja maksanut sitten ja sanonut:
— Em minä enää toista kertaa osta limonaatia.
Siellä ollut puodissa ostoksillaan joku toinenkin mies, joka asiat toimitettuaan sanonut kauppamiehelle, että mihinkäs kauppias pani sen liinöljypullon, ja kauppias vastannut, että tuonne minä sen tiskille panin, ota sieltä.
Se mies etsinyt tiskiltä liinöljypulloaan, mutta ei löytänyt, ja sitten kauppiaskin ruvennut etsimään, mutta ei siellä tiskillä ollut muuta kuin yksi limonaatipullo, ja kauppias huomauttanut sille ensimmäiselle miehelle, että juokaa pois tuo limonaatinne, ennenkuin väljähtyy, kun on korkki auki.
Se mies sanonut, että jo minä siitä yhden pullollisen join, ja kauppias ja se liinöljyn ostaja katsoneet toisiaan vähän pitkään, ja kauppias ottanut tiskiltä tyhjän pullon ja haistellut sitä ja sanonut, että niinpähän joi sen teirän liinöljynne.
Se toinen mies saanut uudelleen pullonsa täyteen liinöljyä, ja sitten lähteneet molemmat miehet puodista, ja se limonaatin ostaja sanonut vielä mennessään sille liinöljynostajalle, ettei hän enää koskaan limonaatia osta. Juohan sitä, kun ottaa mies juodakseen, mutta malttaa tuota olla juomattakin.
Pitäisi olleen tapahtunut Ilmajoen Huissinkylässä.
(1920.)