KERTOMUS SUHISEVASTA HAAMUSTA IISALMEN KAUPUNGISSA
Iisalmelaiset ovat taas äskettäin toimittaneet yhden tunnetuiksi ja tunnustetuiksi tulleita pormestarinvaalejaan, ja meillä olisi kieltämättä aihetta kirjoittaa sen johdosta tälläkin kertaa muutama harkittu rivi, mutta me olemme tehneet juhlallisen päätöksen olla kirjoittamatta Iisalmen pormestarista useammin kuin kerran vuodessa, ellei joitain aivan pakottavia näkökohtia ilmene. Tämä päätös ei kuitenkaan millään muotoa estä meitä myötätuntoisesti seuraamasta Iisalmen muita rientoja.
Sivumennen voimme mainita, että samoin kuin useissa muissakin Pohjois-Suomen kaupungeissa on myöskin Iisalmessa muutamia päiviä takaperin nähty ensi kerran lentokone, jonka ilmestyminen Iisalmen taivaalle on innoittanut rakkaat virkaveljemme Iisalmen äänenkannattajassa m.m. seuraavaan lennokkaaseen huudahdukseen:
»Onhan sitä jo Iisalmessakin uuden ajan ihmeitä nähty jos joitakin: telegraahvit ja phonograahvit, telephoonit ja ihanneuunit, gramokraahvit ja votograahvit, kinematograahvit ja Enson pahvit, syykkelipyörät ja viljan lyöjät, peräruiskut ja autojen tomutuiskut, mutta tämä huhkia humiseva hykrokraahvi ensimmäistä kertaa».
Iisalmelaiset, heille suurin piirtein katsoen epäominaisella harvasanaisuudella, ovat kuitenkin karttaneet ja yhä edelleenkin karttavat puhumasta eräästä tavallista, nykyisyydessä arkipäiväiseksi lukeutuvaa lentokonetta paljon mieltäkiinnittävämmästä ilmiöstä, joka on, sikäli kuin me olemme oikein tietoomme saaneet, aiheuttanut Iisalmen kaupungissa ja ympäristössä vähintäänkin yhtä suurta mieltenkuohua kuin tuo taannoinen lentokonekin. Iisalmessa on nimittäin pitänyt peliään outo ja selkäpiitä karmiva henkimaailman ilmiö, tarkemmin tunnettu nimellä suhiseva kummitus.
Yleensä vaivaa, sikäli kuin me olemme alaan perehtyneet, haamuja ja kummituksia se pieni puutteellisuus — ikäänkuin ikiliikkujan puuttuva ratas — ettei niiden todenperäisyyttä voida aivan ehdottoman sitovasti todistaa epäuskoiselle yleisölle. Todisteluketjussa on aina joku pieni Akilleen kantapää, johon epäilijät ja pilkkaajat voivat ampua myrkyllisiä nuoliaan. Mutta Iisalmen suhisevaan kummitukseen nähden on asianlaita toinen. Sen ovat nähneet yht'aikaa melkoiset iisalmelaisjoukot, nähneet sen aivan ääreltään, niin että voivat ei ainoastaan sielunsa autuuden vaan vieläpä pormestari toivonsakin kautta vannoa, etteivät näkö- ja kuuloaistimensa ole heitä pettäneet. Asia on, niinkuin meille on täydellä syyllä huomautettu, todistettu kerrassaan ennenkuulumattoman sitovasti.
Ja oli tapahtumain kulku ja kehitys seuraava:
Eräänä viime elokuun pimeänä iltana palasi joukko kaupunkilaisia Peltosalmelta — lähimmältä asemalta — joiltakin juhlilta. Käveltiin tietysti pitkin rataa, mikä tosin oikeastaan on kiellettyä, mutta jota kieltoa ei pidetä aivan perustuslain pyhyydessä Iisalmessakaan.
Näin oli onnellisesti ja ilman mitään erinomaisemmattomuuksia päästy likelle Iisalmen kaupunkia, kun huvikävelijäin joukkue äkkiä tyrmistyneenä pysähtyi, sillä jonkin matkan päässä radan varrella, ojan reunalla, leijaili valkea haamu ja kuului omituista suhinaa.
Tämä ei ollut mikään jonkun unisen huvittelijan harhanäky, sillä sen näkivät kaikki yht'aikaa, ja haamu leijaili ojan reunalla, vaikka kuinka olisi silmiä hierottu.
Muutamia kauheita, jäykistäviä silmänräpäyksiä. Sitten pamaus. Ensimmäisenä tointunut nuorukainen oli nimittäin sivaltanut revolverin housuntaskustaan ja ampua pamauttanut.
Pamaus oli kaikinpuolin onnistunut ja asiallinen revolverinpaukahdus, mutta se ei tehnyt haamuun tarkoitettua vaikutusta. Se vain leijaili aikansa ja painui sitten suhisten alas ikäänkuin olisi maa sen niellyt.
Tulivat huviretkeilijät kylmässä hiessä ja auttamaton raukeus polvitaipeiden seuduilla kukin kotiinsa ja kertoivat asian, niinkuin se oli, eikä sinä yönä Iisalmen kaupungissa paljonkaan nukuttu. Ja jokainen, jolla on ymmärrystä, ymmärtänee ilman muuta, mistä kaupungissa seuraavana päivänä puhuttiin enemmän kuin pormestarinvaalista. Ja että rohkein ja seikkailunhaluisin osa kaupungin väestöä jännityksestä hytisten varustautui toivioretkelle suhisevan haamun esiintymispaikalle.
Päivä painui iltaan. Pimeni. Äänettömänä, tai korkeintaan kuiskaillen seisoo Iisalmen kaupungin urhoollisin aines läheisellä ylikäytävällä, rohkean miessuvun edustajat eturintamassa, vaimot ja lapset häntäpäässä.
Vihdoin alkaa jono hiljalleen, hyvin hiljalleen, liikahdella eteenpäin kummituspaikalle.
Pysähdys… odotus.
Sssssssshhh…
Suhisten kohoaa haamu ojan reunalta. Pieni, tukahtunut parahdus — joku heikommista astioista lyyhistyy tajuttomassa tilassa maahan.
Ahdistavan äänettömyyden katkaisee lopuksi urhoollisimman iisalmelaisen vavahtava huudahdus:
— Mitä teet?
Jos lukijakunta olisi anteliaalla tuulella, niin se keräisi meille kolehdin, jolla voisimme yrittää lunastaa joltakin rahapulaan joutuneelta kokeilijalta Edgar Allan Poen kynän kyetäksemme tärisyttävämmin kuvaamaan tätä kysymystä seurannutta hiljaisuutta, sekä sen äänen kolkkoutta, joka vihdoin kalmankaamealla soinnulla vastasi:
— Etsin ruumiita!
Noh!
Jottako eivät iisalmelaiset yltiöpäät kirkaisseet ja lähteneet juoksemaan!
Ja nyt me, mukavuuden vuoksi, jätämme ohjakset käsistämme ja luovutamme puheenvuoron iisalmelaiselle tilapäiskirjeenvaihtajallemme:
»Sinä yönä ei nukuttu senkään vertaa kuin edellisenä. Seuraavana päivänä iltapuolella, kun tohtori Brax ja kauppaneuvos Kärkkäinen kulkivat kaupungin lähellä oleville kesäasunnoilleen, kohtaa heitä ylivoimainen este. Elävä ihmismuuri sulkee tien — koko kaupunki on liikkeellä kummitusta katsomassa. — 'Sinne ei ole hyvä mennä', ilmoitetaan ihmismuurista.
Eikä kestä kauaa, kun haamu taas kohoaa ja suhisee entistä vimmatummin.
Nyt pamautettiin yhteislaukaus revolvereista, joita oli varattu mukaan.
Turha vaiva… hiljalleen leijailee haamu.
Tällaista tapahtui useana iltana.
Vihdoin päästiin haamun perille, ja nyt siitä ei kukaan saa enää puhua. Iisalmelainen, tuo herttainen, suopea iisalmelainen joutuu raivon valtaan, jos joku salaisuudesta tietämätön sattuu onnettomuudekseen ottamaan puheeksi mainitut tapahtumat».
Iisalmessa on, ikävä kyllä, joku veijari, joka ansaitsee joutua kansakunnan halveksimisen esineeksi, niinkuin hän on joutunut iisalmelaisten sammumattoman vihan esineeksi. Tämä ankarasti paheksuttava henkilö oli kavalasti punonut etukäteen juonensa parin Peltosalmen juhlille menneen henkilön kanssa, ja revolverin mukaan otto oli katalasti etukäteen sovittu, samoinkuin revolverin tyhjät panoksetkin. Kaikki oli pelkkää häpeämätöntä ulkoilmateatteria, ja kummitus oli pitkään tankoon ripustettu suuri lakana. Ja kaikki ne myöhemmätkin yhteislaukauksen ampujat olivat pelkkiä häikäilemättömiä statisteja.
Viimemainituille pyydämme erikoisesti lausua halveksimisemme. Siihen yhtynee, paitsi porvarillisia puolueitamme, myöskin sosialidemokraattisen puolueen oikeisto.
Iisalmessa yhtyvät siihen myöskin kommunistit.
(1920.)