SPIRITISTISIÄ ISTUNTOJA ENONKOSKELLA
Lukuunottamatta sitä spiritismiä, joka on lääkeopillisella nimellään tunnettu Spiritus rectificatissimuksena ja jolla käytännöllisessä elämässä on Enonkoskellakin useita erilaisia kansanomaisempia lempi- ja hyväilynimiä, eivät enonkoskelaiset ole aikaisemmin tutustuneet siihen varsinaiseen spiritismiin, jolla on paljon kannattajia niin Englannissa kuin muissakin suurissa sivistysmaissa.
Mutta äskettäin ilmestyi Enonkoskelle hieman umpimielisen ja suljetun näköinen mieshenkilö, joka tuntui katselevan aineellisen olevaisuuden rajapyykkien tuolle puolen, ja kun enonkoskelaiset maan tapaa noudattaen kysyivät, kuka vieras on ja mistä hän tulee ja kuka hänen isänsä oli ja vieläkö vanhukset elävät ja paljonko hänellä on palkkaa, niin ilmoitti muukalainen olevansa spiritistinen meedio.
Enonkoskelaiset miettivät tätä vastausta ja mutisivat, että vai niin, hm…
Spiritisti huomasi enonkoskelaisten tuijotuksesta lattianrakoon, etteivät enonkoskelaiset olleet vielä päässeet perille spiritismin aakkosista, jonka vuoksi hän lisäsi, että spiritistinen meedio on sellainen erikoisilla salaperäisillä ominaisuuksilla ja luonnonlahjoilla varustettu henkilö, joka saa pöydät ja tuolit liikkumaan tahtonsa mukaan.
— Ahaa! sanoivat enonkoskelaiset kirkastunein katsein, mutta lisäsivät hetken perästä, että kaikilla enonkoskelaisilla, alle vuoden vanhoja lapsia lukuunottamatta, oli samanlainen kyky. Enonkoskelaiset kertoivat liikuttelevansa joka päivä pöytiä ja tuoleja ja kysyivät, että olivatko siis kaikki enonkoskelaiset spiritistisiä meedioita?
Oikea spiritisti hymyili tällaisille lapsellisuuksille tosin hieman halveksivasti, mutta kuitenkin anteeksiantavasti, ottaen huomioon enonkoskelaisten materialistisen tietämättömyyden salaperäisistä henkimaailman ilmiöistä, ja ryhtyi laajemmin selittämään asiaa.
Hän ilmoitti, etteivät enonkoskelaiset suinkaan ole spiritistisiä meedioita, eivätkä nykyisellä kehitysasteellaan sellaisiksi koskaan tulekaan. Sillä oikea spiritisti on vain sellainen, joka voi liikutella pöytiä ja tuoleja ilman mitään aineellista kosketusta, yksinomaan henkisten voimien avulla.
Enonkoskelaiset katsahtivat silmät kunnioituksesta pyöreinä spiritistiin, mutta käytännöllisinä ihmisinä eivät he kuitenkaan voineet olla vielä kysymättä, mitä hyötyä sellaisesta tuolien ja pöytien liikuttelemisesta henkisten voimien avulla voisi olla.
Kärsivälliseen ja lempeään tapaansa jatkoi spiritisti asian selittämistä, ja enonkoskelaiset tulivat tietämään, että he spiritististen pöytätanssien ja koputusten avulla voisivat päästä yhteyteen henkimaailman ja edesmenneitten enonkoskelaisvainajien kanssa.
Nyt alkoivat enonkoskelaiset käsittää asian, ja talosta taloon levisi sana, että Enonkoskella on spiritisti, joka saa pöydät leijailemaan tyhjässä ilmassa ja manaa kuolleet enonkoskelaiset kertomaan koputuskielen avulla terveisiä ja kuulumisia Tuonelan tuvilta.
Enonkoskelaisista alkoi asia tuntua juhlalliselta, jopa peloittavaltakin, niin etteivät enonkoskelaiset mielellään liikkuneet lyhyen talvipäivän mailleen mentyä yksin ulkosalla edes omissa koti nurkissaan, koska heistä tuntui siltä kuin voisi joku jo ammoin haudattu sukulainen tai tuttava millä hetkellä tahansa pistää aavemaiset kasvonsa näkyviin nurkan takaa ja kuiskata: »iltaa!»
Mutta spiritisti kutsui joukon asianharrastajia spiritistiseen istuntoon, ja asianharrastajat kokoutuivat sekä uteliaina että pelokkaina tähän outoon ja kammottavaan tilaisuuteen.
Kun alkuvalmistukset oli tehty, ja spiritisti oli läsnäolijoille selittänyt, mitä heidän oli tehtävä, istuutui spiritisti läsnäolevien kera pöydän ympärille, ja enonkoskelaiset muodostivat meedion kanssa piirin tarttuen toistensa käsiin, jotka tuntuivat kylmänkosteilta.
Eikä ollut huoneessa muuta valaistusta kuin ulkona talvisella pakkastaivaalla loistavan kuun kalpea, haaveellinen valo.
Spiritisti ummisti silmänsä ja tuntui vaipuvan jonkinlaiseen horrokseen, ja tuskallisen äänettömyyden vallitessa, jossa jokainen kuuli oman sydämensä levottoman jyskytyksen, odottivat istunnon osanottajat sitä suurta ja värisyttävää hetkeä, jolloin pöytä alkaa itsestään kohota ilmaan, haamujen kädet hipaisevat läsnäolijoita ja näkymättömien soittokoneiden säveliä kuullaan katon rajasta.
Minuutti kului toisensa jälkeen, kunnes pöytä vähän liikahti. Jännityksestään huolimatta valppaat ja ovelat enonkoskelaiset huusivat kuitenkin heti, että mitäs te sillä jalallanne… tässä pitää olla rehellinen peli!
Spiritisti raotti väsyneitä silmiään ja sanoi, että hänen jalkansa oli vain vahingossa sattunut pöydänjalkaan.
Ja sitten taas istuttiin ja odotettiin pöydän kohoamista ja henkien koputuksia, mutta henget eivät tuntuneet olevan halukkaita rupeamaan ajatustenvaihtoon enonkoskelaisten kanssa, ja mitä pöytään tulee, niin ei se suostunut hievahtamaan millimetrinkään vertaa. Sillä oli arvattavasti hyvä olla juuri siinä asennossa, jossa se oli.
Vihdoin huokasi meedio ja avasi silmänsä kysyen, mitä kuuluu ja olivatko läsnäolijat huomanneet mitään erikoista, ja enonkoskelaiset vastasivat, että rauha kuuluu, kiitoksia vain kysymästä, eikä ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista.
Näin ollen julisti spiritisti istunnon päättyneeksi ja selitti sitten läsnäolijoille niitä syitä, jotka tällä kertaa olivat ehkäisseet henkimaailman yhteyttä enonkoskelais-spiritistisen ryhmän kanssa.
Ennenkuin muutkin spiritistiset istunnot Enonkoskella olivat epäonnistuneet, totesi spiritisti, että henkimaailman on erittäin vaikea päästä kosketuksiin enonkoskelaisten kanssa, ja povattuaan Enonkosken tyttärille hyvää avio-onnea poistui hän Enonkoskelta muille, toivottavasti henkevämmille paikkakunnille.
Mutta enonkoskelaiset jatkavat kuitenkin spiritistisiä harjoituksia, ja jos paikkakunnalla ilmestyy oma meedio, niin saamme kukaties kuulla vielä kummia Enonkoskeltakin.
(1922.)