VAPAUTTA RAKASTAVA SONNI
Me jossakin hämäläisessä lehdessä tuonnottain ohimennen huomasimme sellaisenkin uutisotsakkeen.
Ja me vaivuimme lyhyeksi hetkeksi ja oikeastaan vain alitajunnassamme mietteisiin.
Me kai ajattelimme osapuilleen seuraavaan tapaan: Kaikenlaisia niitä otsakkeitakin kirjoitetaan.
Vapautta rakastava sonni… sonni, joka rakastaa vapautta…
On se jotakin erikoista, harvinaista?
Rakastavatko sonnit ylipäätään vankeutta?
Me suvaitsemme sitä jossain määrin epäillä.
Vaikka emme nimenomaan olekaan erikoinen asiantuntija sonnimaisilla aloilla. Emme ole esimerkiksi karjanhoitokonsulentti emmekä ole koskaan omistaneet sonnia.
Ja toivomme, ettemme koskaan tulisikaan sonnin omistajaksi.
Meissä ei piile mitään ahneutta siinä suhteessa.
Mutta me olemme nähneet sonneja aidan takaa, ja me olemme pysähtyneet katsomaan sonnia rohkeasti silmiin, jos aita on ollut jumalattoman vahva ja jos sonni on näyttäytynyt luonteeltaan maltilliseksi. Me olemme myöskin nähneet sonneja isojen kartanoiden navetoissa, kihlasormus nenässä.
Me emme ole kummassakaan tapauksessa olleet huomaavinamme sonnissa erityistä ja silmiinpistävää vastenmielisyyttä vapautta vastaan. Se seikka, että sonni suostuu seisomaan sormus nenässä ja sormuksesta seimeen kiinnitettyjen vitjojen toisessa päässä navetassa, ei vielä todista mitään, sillä vaikka me uskommekin, että lukija on vapauttarakastava olento ja valmis vapauden puolesta uhraamaan henkensä ja sydänverensä ja mahdollisesti yhden prosentin omaisuudestaankin, niin pidämme me luultavana, että lukijakin pysyisi kiltisti sisällä, jos hänen nenänsä lävistettäisiin rautarenkaalla ja hänet silläkeinoin kiinnitettäisiin kamarinsa seinään.
Emme myöskään siitä kirjallisuudesta, jota olemme lukutaitoon päästyämme viljelleet henkisten aarteittemme lisäämiseksi, ole missään kohden saaneet tukea sellaiselle käsitykselle, ettei sonnin olemukseen kuuluisi vapaudenrakkaus.
Päinvastoin voisimme, jos meillä olisi aikaa ja halua tästä asiasta laveammalti lörpötellä, mainita sangen pontevia päinvastaista todistavia esimerkkejä. Mutta ei ole aikaa eikä ole haluakaan.
Tiedämme kuitenkin lukijan huonosti salatulla kärsimättömyydellä odottavan, mitä siinä uutisessa sitten oikein kerrottiin, jonka otsakkeesta me olemme saaneet aiheen näin laajaan esipuheeseen.
Eikäpä siinä sen erinomaisempia. Se vain se Torkkelin talon emäntä siellä Jämsän Hassin kylässä — lukija ehkä tunteekin — laski viime tammikuun 7 p:nä sonninsa navetasta jaloittelemaan.
Sonni haisteli ilmaa ja tuulen suuntaa, ja koska hänelle tilaisuus kerran nimenomaan oli tarjottu, niin päättipä jaloitella perusteellisesti. Täysin tietoisena siitä, että raitis ilma ja ulkoilmaliikunto ovat eduksi myöskin sonnihygienian ja jämsäläisen karjajalostusaatteen kannalta katsottuina.
Sonni siis lausui Torkkelin talon emännälle hyvästi ja kiitos seurasta sekä siirtyi kesäisille laitureilleen.
Ja on siellä vieläkin.
Torkkelin talonväki ja sonni on kyllä useampaan otteeseen nähty juoksemassa jonkinlaista jämsäläistä Marathonia, joka on melkoista lyhyempi olympialaista kaimaansa, mutta sonni on aina ollut Hannes ja Torkkelin kaksijalkaiset ovat jääneet toisille ja kolmansille palkinnoille.
Piakkoin saanemme kuitenkin kuulla sonnin vapaudentarinan olevan lopussa, sillä sonni on nähtävästi joutunut huonoille jäljille, ja niin yksilö kuin kansakuntakaan ei voi kauan säilyttää vapauttaan, jos se joutuu huonoille jäljille. Torkkelin talon sonni on sanalla sanoen joutunut huonoon seuraan, ja »sano minulle, kenen kanssa sinä seurustelet, niin…» j.n.e. Torkkelin sonni on äskettäin nähty Jämsän Alhonkylässä Maahisten maalla, ja hänellä on ollut kettu seuratoverinaan.
Me emme voi vaatia Jämsän Hassin kylän Torkkelin talon sonnilta, että hän olisi perehtynyt Suomen Kansan Satuihin ja Tarinoihin. Onhan niitä vielä kaksijalkaisiakin härkäpäitä, jotka eivät niitä tunne. Mutta näistä saduista ja tarinoista, jotka sadunomaisessa muodossa sisältävät loppumattoman aartehiston esi-isäimme perintätietoa ja kokemusta, käy ilmi, että sille aina, ennemmin tai myöhemmin, käy hullusti, joka — olipa hän sitten vaikka yksinäinen poikamiessonnikin — antautuu seurustelemaan ketun kanssa.
Valitamme, mutta sisällinen aavistuksemme sanoo meille, että »vapautta rakastavan sonnin» vapaus on vakavassa vaarassa.
(1921.)