LYHYENLÄNTÄ SYYSROMAANI
I luku
— Ei koskaan! sanoi Kaisa Sorrento.
Uhkaavat pilvet ajelehtivat taivaalla.
— Ei koskaan! sanoi Vento Sorrento.
Alakuloisena kahisi tuuli rannan pajuissa.
— Ei koskaan oteta noita per… noita permannolla olevia hillo- ja mehukoreja makuuvaunuun! huusi Vento Sorrento. — Se on kielletty Uudessa Rikoslaissa, viides luku, neljästoista pykälä… kolmas momentti. Hallitusmuodon mukaan on ne pantava menemään rahtitavarana.
— Ei koskaan! huusi Kaisa Sorrento. — Minäkö antaisin niiden mennä rahtitavarana? Ennen kuolen!
— Kuole, kirottu! huusi Vento Sorrento.
Hän huusi sen kärpäselle, joka oli istahtanut aamiaispäivälliselle hänen otsalleen.
Kärpänen ei kuollut, se lensi pois, Vento Sorrennon iskettyä nyrkillä sinelmän silmäkulmaansa.
Sade tipahteli raskaina pisaroina.
Mökkiläisen kukko kiekaisi surunvoittoisesti.
Rouva Sorrennon valmistamat hillot ja mehut vietiin makuuvaunuun.
Luonnollisesti.
Kumea huokaus kohosi Vento Sorrennon punaisilta huulilta.
— Näinkö on tapahtuva aina? huusi ahdistettu ääni hänen sielunsa syvyyden oikeanpuoleisesta peränurkasta. Ja vasemmanpuoleisesta nurkasta vastasi kaiku koleasti: »Aina!»
Mutta alakuloisena kahisi tuuli rannan pajuissa… Lehdet värisivät — —…
II luku.
Tumma yö…
Maa lepäsi.
Tai ainakin kansa lepäsi, sillä maa kasvaa maatessakin, ja puolustusministeri lepäsi ynnä hänen oikea, potkuja antamaan koulutettu jalkansa, ja Tunzelmanin asia lepäsi, ja mökkiläisen kukko nukkui, mutta juna ei levännyt.
Se halkaisi yötä huimaavalla 30 kilometrin nopeudella.
Ja veturin piippu syöksi turhaan kipinöitä ja hehkuvia hiiliä ja tulisia kekäleitä metsään.
Sillä metsä ei syttynyt. Metsä oli märkä.
Mutta makuuvaunuissa nukuttiin niin, että kuorsaus voitti junan jyrinän.
Nukkui kuka nukkui — —.
Kaikki eivät nukkuneet.
Rouva Kutkula valvoi.
Häntä painosti Elämän Murhe…
Hän ajatteli kolmatta päivää — ja yötä — samaa asiaa.
Olisiko muutettava uuden syyshatun nauhasolmuke 1 sm taaksepäin, niinkuin Liisi Lippola oli ehdottanut, vai antaisiko sen olla paikallaan?
Makuuvaunun perhehytin kattolamppu paloi.
Sillä rouva Kutkula pelkäsi pimeässä.
Hän pelkäsi varkaita ja rosvoja ja pimeyttä ja haamuja ja kummituksia.
Hra Kutkula nukkui yläsijalla, liikutteli leukojaan kuin olisi kuulunut märehtiväisiin, ja mutisi:
— Mm… mm… mummum…
Rouva Kutkula nousi ylös.
Kainoutemme estää mainitsemasta kuinka hän oli puettu.
Hän muistutti jossain määrin enkeliä vanhoissa kuvakirjoissa, kuitenkin ilman siipiä.
Hän asetti syyshatun päähänsä ja katseli kuvaansa peilistä.
Hän oli koetellut uutta syyshattua päähänsä 370 kertaa. Päivillä 280 kertaa ja öillä 90 kertaa.
— Kuinka minä nyt teen? huokasi hän epätoivoisena, kuumin huulin.
— Mm… mm… mutisi hra Kutkula ylähyllyllä. Hän nukkui sikeästi. Hän oli hyvin sikeäuninen.
III luku.
Pamaus!
Rouva Kutkula lyyhistyi.
Mutta häneen ei ollut sattunut.
Hänen sydämensä ei ollut lävistetty.
Laukaus oli kajahtanut viereisessä hytissä.
— Ampui! ajatteli rouva Kutkula kauhulla.
Mutta hän ei tiennyt, oliko se ampunut itsensä vai vaimonsa.
— Kalle! vikisi rouva Kutkula ohuella, hiirimäisellä äänellä.
Mutta hra Kutkula ei herännyt.
Sitäpaitsi oli hän lakannut mutisemasta ja ryhtynyt kuorsaamaan.
— Kauheaa! vaikeroi rouva Kutkula.
Samassa hän kirkaisi. Hänen äänensä muistutti sitä ääntä, joka syksyllä aamupäivällä, teurastusaikana maalla kuuluu ratkaisevalla hetkellä sikolätistä.
Hän kapusi tikapuita ylös ja heittäytyi koko painollaan riippumaan hätäjarrun kädensijasta.
— Kroo — hroo… kuorsasi hra Kalle Kutkula, toiminimen Kutkula,
Köllykkä ja Kumpp:in johtaja.
Rysähtäen pysähtyi juna.
Sillä rouva Kutkula riippui hätäjarrussa, ja viereiseen osastoon johtavan, suljetun oven alitse virtasi Kutkuloitten osastoon tahmea, tummanpunainen virta…
Junailija juoksi silmät pystyssä vaunusta vaunuun.
Rouva Kutkula riippui, päässään uusi syyshattu, hätäjarrun vetimestä.
Kaikki ihmiset olivat heränneet. Kauhua ja voivotusta.
— Yksi pulloista on rikki! huusi Vento Sorrento.
— Mustaa viinimarjamehua, ilmoitti Kaisa Sorrento.
— Se on ruvennut käymään. Mutta miksi on juna pysähtynyt?
— Kroo… hroo… kuorsasi Kalle Kutkula.